perjantai 24. maaliskuuta 2017

Fire with Fire (2012)

Viinapullot ensin, ihmiset sitten-asenteen omaava ikuinen pikkupoika-palomies Jeremy (Josh Duhamel) osuu kauppaan samaan aikaan kun uusnatsipikkurikollispomo David (Vincent D'Onofrio) saapuu myllertämään sinne. Kohta Jeremy onkin tunnistamassa Davidia poliiseille ja sitten on siirryttävä uuden henkilöllisyyden taakse koska pelkona on, että David järjestää ennen oikeudenkäyntiä kuolettavan koston. Näin tekee ja Jeremyn tulee ottaa laki omiin käsiinsä. Jopas oli uniikki tarina.

En nyt väitä ettäkö Bruce Willis aina ja jokainen kerta pistäisi kaikkensa peliin, tai että jokainen hänen elokuvansa olisi ennenkään ollut suosionosoitusten arvoinen, mutta on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä kuinka hän ei enää edes viitsisi ja suoriutuu lähes jokaisesta roolistaan kuin jonkinlaisena pakollisena pahana. Aivan kuin Bruce Willisin osa olisi nykyään olla jonkinlainen nimekkään sivuosan tekijä, cameoija joka siten jopa pääosittamissaan elokuvissa olisi vierailija ja siksipä joltakin viimeiseltä sanotaan vaikka 10 vuodelta tulee mieleen aika vähän elokuvia jotka hän kantaisi. Sitä ollaan joko moikkaamassa jossain Sin Cityssä, G.I. Joessa taikka Expendablesissa, eikä viimeistäkään varten jakseta edes nousta sängystä ellei palkkio ole tarpeeksi suuri. Ja sitten ovat ne muut elokuvat joista lähes jokainen tuntuu Bruce Willis-statuksen (sellaisena kuin me sen muistamme) sijaan lukeutuvan pikemminkin jonkin Luke Gossin repertuaariin ja olevan siten suoraan videolle-kamaa, uudestaan ja uudestaan. Kuten nyt esimerkiksi tämä Fire with Fire, joka nimenomaan on kuin jotain Steven Seagal-shittiä jollainen menee tutkan ohitse syystäkin kuten niin moni muukin samanlainen vasemmalla kädellä hutaistu jätös. Nykyään saa olla todella tarkkana jos aikoo pysytellä Willisin elokuvien perässä, sillä lähes jokainen niistä vaikuttaa olevan mitätön ja en mä enää välitä mistään-asenteella tehty B-kökkäle joka koettaa olla isompi/merkittävämpi vain koska kannessa lukee Bruce "olin joskus jotain" Willis. Hän oli joskus jotain koska sentään osoitti olevansa A-luokan tähti. Nykyään Willis on jotain vain jos seurassa on porukkaa jotka ovat huomioimisen arvoisia. Kenties hän on jo toinen jalka eläkkeellä ja ei siksi enää tunne tarvetta tehdä elokuvissaan muuta kuin hengailla paikalla. Vaikka eihän hän koskaan olekaan ollut mikään Robert De Niro, on kyseessä vastaava ilmiö kuin post Cape Fear/Heat-De Nirolla jolta rupesi tulemaan mainittavien elokuvien sijaan enemmän ja enemmän Roninin kaltaisia korkeintaan ihan ok-elokuvia ja kohta huomasi, että hei, tämä on hänen mielestään se uusi Kuin raivo härkä ja nyt meidän katsojien olisi tyydyttävä siihen ettei parempaa ole tulossa. Varo vain Willis, kohta arkeasi ovat elokuvat 50 Centin kanssa.
Voi ei!

Fire with Fire on elokuva jollaisia ei pitäisi päästää levitykseen. Se on puuduttavan tavallinen toimintaelokuva vailla minkäänlaista yritystä ja jonka uskotaan myyvän tarpeeksi koska sen kanteen saadaan iskettyä ison tähden nimi. Sitä voidaan vaikka kuinka haukkua jotain Asylum-sarjan halparoskaelokuvia, mutta silti niistäkin löytää lähes poikkeuksetta enemmän energiaa ja oikeaa halua tehdä viihdyttävää elokuvaa kuin yhdestäkään hetkestä Fire with Firen tapaisista teoksista, joiden pitäisi jo pelkästään käytettävissä olevan rahan, ajan, ammattilaisten/lahjakkuuksien ja muiden resurssien perusteella olla minimissäänkin parempia kuin vaikkapa jonkin Pepin/Merhi-toimintajätöksen. Minä katson aina mielummin jälkimmäisen kuin näen isojen tekijöiden aliarvoivan katsojaansa näin pahasti.
Älkää menkö lankaan, Bruce Willis ei aina tarkoita Bruce Willista.

Tiedän että aika ajoin vitsailen tiettyjen miespuolisten elokuvatähtien kohdalla siitä, että miten he saavat töitä kun ovat tylsiä kuin teroittamaton lyijykynä ja yhtä kiinnostaviakin, mutta kun tällaisten nasevuuksien kohteina ovat joku Channing Tatum taikka Robert Pattinson niin tiedän tai voin ainakin uskoa heidänkin olevan vakuuttavia kun ovat oikeassa elokuvassa, oikeassa roolissa ja oikeiden kollegoiden ympäröimänä. Josh Duhamelin kohdalla olen oikeasti enkä laisinkaan humoristisesti ihmeissäni siitä miksi hän saa töitä. Hän on aivan uskomattoman tylsä esiintyjä, eikä tunnu millään pystyvän karistamaan puumaisuuttaan. Pahinta on ettei hän ole edes Pattinsonin tavoin ärsyttävä, vaan yksinkertaisesti niin mitäänsanomaton ettei herätä edes verenpainemittaria. Aivan kuten Fire with Fire.

Tähdet: *

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Sabotage (2014)

Jostain syystä kun näin ensimmäistä kertaa Sabotagen julisteen olin havannoivani siinä Schwarzeneggerin sijaan Rutger Hauerin.

John 'Breacher' Whartonin (Arnold Schwarzenegger) johtama rocknrollhuumekyttätiimi päättää tuoreimman iskunsa yhteydessä ryöstää kohteena olleen huumekuninkaan rahavarastot. Myöhemmin kun Breacher korruptoituine kollegoineen lähtee noutamaan piilotettua ryöstösaalista saavat he huomata rahojen olevan poissa ja tilalla viesti jonka voi lukea "olette ureassa", jolloin on aika helppo päätellä kohtapuoliin rupeavan Breacherin tiimin harvenevan ennenaikaisten kuolemantapausten vuoksi. On siis vastattava silmällä silmästä johon oli vastattu jo silmällä silmästä ja samalla väisteltävä sisäisen tutkinnan liikkeitä sekä tapaukseen sotkeutuvaa murhatutkija Brentwoodia (Olivia Williams), josta rasittavasti luodaan heti eikä edes kohta Breacherille romantiikan kohdetta pelkän ulkopuolisen tarkkailijan ja juonelle merkittävän valinnan tekijän sijaan.

MInusta on lievästi huvittavaa, että Sabotage on kuulemma saanut kovasti kritiikkiä liiallisesta väkivallasta ja epämiellyttävistä hahmoista kun taas monet muut kyttäelokuvat joiden takaa löytyy tämänkin ohjaaja/käsikirjoittaja David Ayer ovat saanet kehuja juuri väkivallan tuomasta ns. katu-uskottavuudesta sekä todellisenoloisista hahmoista kun Sabotage on kuitenkin ihan samanlainen kuin mikä tahansa Training Day, Street Kings, Dark Blue tai End of Watch. Ihan yhtä väkivaltainen ja täynnä vastenmielisiä ihmisiä, että onko se nyt vain ajatus siitä että kyseessä on Ahnuld-leffa joka sitten tekeekin tästä yht'äkkiä muka jotain mahdollisesti muita aivottomampaa toimintaa?
Schwarzenegger vetää erinomaisesti roolinsa likaisena kyttänä ja melkeinpä uskallan väittää tämän lukeutuvan hänen uransa parhaimpiin suorituksiin jos ajatellaan rooleja joissa hänen tulee esittää muutakin kuin vain kylmää konetta taikka jotain siihen verrattavaa. Ainoa mistä olin hänen hahmonsa ja oikeastaan lähes koko huumekyttäryhmän osalta pettynyt oli se, että kun heitä ruvetaan tappamaan siirtyi pahisstatus väärään paikkaan sillä nyt sitä pitikin olla likaisten kyttien puolella, heidän ollessa nyt vuorostaan taas hyviksiä ja varsinkin Breacherin osalta mukana on yksi nimenomainen kohtaussarja joka ainakin olisi pitänyt poistaa sillä se muuttaa kertaheitolla hänet pahiskytästä oikeudenmukaiseksi sankariksi. Olisi nimittäin ollut mielenkiintoisempaa jos olisi onnistuttu pitämään heidät edelleen pelkästään epäsympaatttisina sikoina saalisasemastaan huolimatta ja katsoa siten olisiko laisinkaan pahoillaan vaikka heillä kaikilla olisi kuolettava kohtalo.
Kuitenkin ihan onnistunut elokuva ja ainakin parempi ns. comebackelokuva Schwarzeneggerille kuin The Last Stand.
Kovaa puhetta, kovia otteita, slummimiljöötä, ihan sikana tatuointeja ja grillihampaita, latinogangstoja, hip hop-sävytteinen soundtrack ja etiikan likaisuus on työnkuva ei hairahdus.

Jotenkin huvittavaa, että Sabotagen tiimi on kuin vain kiroileva ja naamareita vailla oleva Suicide Squad. Jonka sattumoisin ohjasi eräs David Ayer.
Niin ja myöskin jonkinlaisiin ulkonäkö/-asuasioihin liittyen en todellakaaan tunnistanut Sam Worthingtonia. Hitto, luulin että kyseessä oli jokin steroideja syönyt Brentalfloss.

Tähdet: ***