keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Brute (Bandyta, 1997)

Brute vaikuttaa kantensa perusteella luotettavalta valinnalta ja miksipä ei vaikuttaisi. Onhan mukana erinomaisia näyttelijöitä kuten Pete Postlethwaite ja John Hurt.
Tarinakin vaikuttaa mielenkiintoiselta: ”90-luvun alussa Britannian viranomaiset lähettivät lyhyitä rangaistuksia saaneita vankeja humanitääriseen työhön. Osa heistä lähetettiin Romaniaan auttamaan kouluissa, sairaaloissa ja lastenkodeissa. Osa heistä oli raakoja petoja.”
Miten raa'at pedot voivat saada lyhyen rangaistuksen? No onhan se mahdollista, mutta miksi edes Britannian hallitus lähettäisi raakoja petoja humanitääriseen työhön? Etenkin kun elokuvasta selviää, että nämä vangit joutuvat toimimaan omatuntonsa mukaan ja ilman valvontaa.
Brute ei kuitenkaan ole järin mielenkiintoinen elokuva. Se olisi ollut parempi jos se kertoisi siitä kuinka Britannian hallitus lähettää karhuja ja ahmoja humanitääriseen apuun Romaniaan. Siinä vasta tarina kuvattavaksi.


Kyseessä on hyvin perinteinen kapinallisen kasvutarina.
Tiedättehän, se kun kapinallinen nuori lähetetään jonnekin hevostalleille hoitamaan käyttäytymishäiriöisiä hevosia. Siellä kapinallinen karkailee, ihastuu siellä työskentelevään tyttöön, kohtaa kyynisen mutta hyväsydämisen vanhuksen, huomaa että paikan pomo on ureapää ja oppii lopulta elämän syvimmän merkityksen, joka ei ilmeisesti ole kapinoiminen.
S.E. Hinton tietää mistä puhuu.

Til Schweiger on Brute, nuori pikkurikollinen jonka syntilistalle kuuluu suurinpiirtein jotain kadulle kuseskelua ja tagien tekemistä. Siis ihan järkyttävä bädäss. Brute lähetetään Romanialaiseen orpokotiin hanttihommiin (korjailemaan kattoa ja aukomaan päätään) ja siten hän suorittaisi tuomionsa, jonka täytyy rikoksistaan päätellen olla ainakin kahdeksan tuntia.
Orpokodissa Brute kohtaa kyynisen, mutta hyväsydämisen lääkärin Babitsin (John Hurt,) ureapäisen korruptoituneen johtaja Sincain (Pete Postlethwaite) ja sairaanhoitaja Maran (Polly Walker.) Heistä Mara on hän joka rakastuu Bruteen nopeammin kuin pallosalama Bondiin.
Aluksi Brute kiukuttelee ja karkailee, mutta osoittaa hyvin nopeasti että kovan ulkokuoren alla on hyllyvää lihaa ja kiltti hämmentynyt nilkki. Inhimillisyytensä Brute osoittaa elokuvan kiintopisteeksi joutuvan orpotyttö Elenan (Ida Jablonska) avulla. Brute ottaa Elenan kohtalon sydämenasiakseen, mikä on loogista sillä Elena on sydänleikkauksen tarpeessa. Joten jos Elenalle saadaan asiat kuntoon, on myös Brute todistanut jollekin universaalille karmalle olevansa ihmisyytensä arvoinen. Ensin nyt vain tapetaan se nesteaivoinen Sincai pois tieltä.
Lopuksi Brute vain lähtee kävelemään jonkun orpopojan kanssa pitkin Romanian maaseutua.
Häh? Kuoliko se Elena jossain vaiheessa, vai mitä hänelle tapahtui?
Joo, ei se leikkaus sujunut odotetusti ja se olikin se syy joka johti lopulta Bruten päätökseen ampua Sincai.

Ihan pirun masentavaa.

Masentava onkin sana joka kuvaa hyvin tätä elokuvaa.
Miljöö on koko ajan likaista, rumaa ja kylmää. Katot vuotavat, vaatteet ovat kaikilla jotain rääsyjä, ihmiset ovat kaikki sisäisesti ja ulkoisesti rikkinäisiä ja musiikki (joka on kyllä kaunista) on taukoamatta niin kovin surumielistä. Se kaikki äärimmäinen masentavuus kääntyy elokuvaa vastaan, tekemällä siitä niin julmetun lohdutonta että se alkaa tuntua jo parodialta.
Enkä tosiaan tajua miksi elokuvan värisävyksi on valittu sellainen vatsahapon keltainen. Se näyttää siltä kuin joku olisi vahingossa oksentanut linssiin.

Näyttelijät tekevät ihan hyvää työtä, joskin joku John Hurt osaa näytellä näitä roolejaan jopa irtautuessaan ruumistaan, ettei kyseessä ole kuitenkaan mitään rutiinista poikkeavaa taidonnäytettä.
Til Schweiger on ihan hyvä näyttelijä ja hän tekee Bruten roolissaan ihan siedettävää työtä, paitsi että hänen aksenttinsa on aivan naurettava. Brute puhuu ajoittain englantia saksalaisella aksentilla, välillä brittiläisittäin murtaen, välillä jenkkityyliin ja mikä parasta, ihan selkeää australialaisaksenttia hyödyntäen. Brute todellakin on globaali ihminen.

Brute on ihan katsottava elokuva, sillä kyllähän näitä näyttelijöitä katsoo ihan ilokseen, eikä elokuvan tarina tuttuudestaan huolimatta nyt mikään huono ole.
Michal Lorenckin musiikki on tosi nättiä ja tämän elokuvan soundtrack olisikin kiva saada oman kokoelman täytteeksi.

Mutta Brute on elokuva joka on tehty niin monta kertaa aiemminkin ja niin monta kertaa onnistuneemmin kuin nyt.

Tähdet: **
Brute

...NOIR

Ei kommentteja: