maanantai 17. marraskuuta 2008

Hancock (2008)

Hancock (Will Smith) on supersankari joka on sankariksi kyseenalainen. Hancock kyllä osaa lentää, on erittäin vahva ja kaikkea tälläistä jota supersankarilta odotetaankin, mutta hän on myös huonosti käyttäytyvä ja alkoholisoitunut. Hancock tekee hyviä tekoja vastentahtoisesti ja monesti tehdessään jotain sankarillista, aiheuttaa hän ympärilleen haittaa. Pelastaessaan PR-mies Ray Embreyn (Jason Bateman) alkaa Hancockin elämään löytyä uusi suunta. Ray rupeaa muuttamaan Hancockin julkista kuvaa ja Hancockia itseään siinä samalla. Siinä sivussa Hancock menee ihastumaan Rayn vaimoon Maryyn (Charlize Theron) ja tunne näyttäisi olevan molemminpuolinen,,, vai johtuuko tunne siitä että Maryssa itsessään on jotain ihmeellistä? Olisiko Mary itsekin jonkinasteinen hypersuperolento? Hmm...
Siispä hieman ihmissuhdepohdintaa, sisäisen sankarin löytämistä ja ystävyyden ilosanoman sisäistämistä.

Me ollaan sankareita kaikki.

Kylläpä taas ilmoille pöllähti elokuva joka joko hukkaa loistavan ideansa, tai ei vain uskalla oikein hyödyntää sitä. Hancockin perusidea huonosti käyttäytyvästä alkoholistisupersankarista olisi antanut mahdollisuuden tehdä väkevää draamaa ihmisestä joka on samalla yli-ihminen, mutta vajavainen. Tai vastaavasti samalla idealla olisi voitu tehdä hyvin ilkeän ironista huumoria, jossa kunnolla kiusataan nykyistä supersankaribuumia. Mutta sen sijaan Hancock on enemmän Wild Wild West kuin mitään muuta. Kaikki tuntuu niin kovin kiltiltä ja harmittomalta. Hancockin huono käytös on sellaista juukelispuukelis-murjotusta ja alkoholismi on niin harmittoman oloista että se saa ajattelemaan, että kyllä se pullo on hyvä ystävä. Hancockin dokaus tuntuu yhtä haitalliselta kuin aamiaisella nautittu appelsiinimehu. Yhtä hyvin nuo ongelmat olisi voitu unohtaa elokuvasta kokonaan, kun ne kuitataan melkein sivuviitteinä kuitenkin.
Olisivat vain ottaneet riskin ja tehneet agressiivisemman kuvauksen samaisesta hahmosta. Nyt lopputulos on aivan liian laskelmoidun oloinen.

Hancock on hyvin epätasainen elokuva. Suurelta osin se on huonojen puujalkavitsien ja materiaalin romuttamisen näyttämö, mutta sitten loppupuolella se on myös tarpeettoman väkivaltainen, joka ei oikein istu yhteen kokonaisuuden koko perheen-tunnelman kanssa. Tämä on kuin Isäni On Turbomies, jonka yhdessä kohtauksessa Ray Liotta kävisi murjomassa miehen pyssyn perällä.
Aivottomana toimintaelokuvana Hancock on ihan perusnäyttävä. Ei mitään nykynormeista poikkeavan hienoja efektejä, mutta ihan siedettävää tavaraa ja tarpeeksi vauhtia.
Komediapuoli on päätä takapuolessa hassuilla ääniefekteillä ja musiikkivalinnoilla.
Joten kyllä tämän jaksaa läpi katsoa, mutta samassa genressä liikkuva My Super Ex-girlfriend oli hiukan onnistuneempi tapaus.

Siispä Will Smith-asteikolla Hancock on parempi kuin Men In Black 2, mutta paljon huonompi kuin Men In Black.

Tähdet: **
Hancock
...NOIR

Ei kommentteja: