Tiedän että joskus sitä on vaikea erottaa mikä on outo syystä ja mikä ei, mutta Igby Goes Down on syyttä.
No kuitenkin, Repo Man on erikoinen juuri siten kuin sen pitääkin. Kun hahmot ja tilanteet suhteuttaa elokuvan todellisuuteen, niin asiat eivät ole outoja heille, vaan pelkästään katsojalle.
Tämä elokuva sai minut penskana fanittamaan Emilio Estevezia. Miksi ei Breakfast Club? Niin erinomainen elokuva kuin Breakfast Club onkin, niin sen elokuvan fanituksen kohde on kyllä Judd Nelson.
Otto (Emilio Estevez) on aikuisuuden kynnyksellä oleva nuorukainen, jonka odotetaan ottavan suunta elämälleen ja ryhdistäytyvän. Tämä tietenkin tarkoittaa työpaikkaa, oman asunnon löytämistä ja miksei jopa perhettä. Otto sen sijaan haluaisi viettää aikansa dokaamalla, joraamalla punk-bileissä ja aiheuttamalla häiriötä aina siellä missä onkin.
Samaan aikaan toisaalla, Amerikan loppumattomia teitä pitkin, loppumattomalla matkallaan kulkee Dennis Hopperin näköinen lobotomioitu tiedemies J. Frank Parnell (Fox Harris.) Autonsa takaluukussa hänellä on jotain loistavaa, säteilevää ja ehdottoman tappavaa. Kysykää vaikka siltä maantiepoliisilta joka erehtyi luukun avaamaan ja tuhoutui sen siliän tien.
Otto törmää Budiin (Harry Dean Stanton) joka palkkaa Oton ajamaan vaimonsa auton pois pahamaineiselta alueelta. Ei se tietenkään mikään Budin vaimon auto ole. Bud on perintämies joka tarvitsi jonkun tekemään likaisen työn puolestaan ja kohta Otto huomaakin olevansa töissä Budin kollegana. Päätöksensä ryhtyä perintämieheksi Otto tekee vain, koska hänen zombiemaiset vanhempansa lahjoittivat kaikki rahansa tv-evankelistalle.
Siispä Otto saa uuden perheensä yltiökyynisestä Budista, happofilosofimekaanikko Milleristä (Tracey Walter) ja muista ihmisrauniokollegoistaan.
Välillä tapellaan kilpailijoiden, Rodriguezin veljesten (Eddie Velez ja Del Zamora) kanssa ja Otto menee ihastumaan Leilaan (Olivia Barash) jolla on todiste avaruusolentojen olemassaolosta. Luonnollisesti hallituksen agentit ovat Leilan perässä.
Autosta jolla Parnell ajaa laitetaan etsintäkuulutus palkkioineen voimaan ja tämä saa sekä Rodriguezin veljekset, että Budin kumppaneineen kiinnostumaan asiasta. Tietenkin he ovat kaikki autuaan tietämättömiä miksi autosta on laitettu palkkio esille ja mitä auton takakontissa on.
Rodriguezit nappaavat auton Parnellin siirtyessä saniteettitiloihin, kolme punkkaria varastaa auton Rodriguezeilta ja Parnell menee noutamaan autoaan punkkareilta. Auto sulattaa yhden punkkareista ilmaa pilaamasta ja Parnell saa autonsa takaisin.
Bud saa potkut ja kyynikosta tulee yllättäen hieman negatiivisempi.
Otto törmää Parnelliin, hankkiutuu hänen kyytiinsä ja saa auton haltuunsa Parnellin kuoltua. Joten nyt tuo salaperäinen auto jonka kaikki haluavat käsiinsä on Oton työpaikan parkkipaikalla turvassa,,, kunnes joku varastaa sen sieltä.
Bud tulee ammutuksi, valtion agentit kaappaavat Oton, Rodriguezin veljekset vapauttavat Oton, kadonnut auto on muuttunut hohtavaksi salamoita iskeväksi ja Budin varastamaksi.
Auto sytyttää lähelle tulevat palamaan, pappi saapuu suorittamaan manausta ja metallikätinen valtion mystisen agentuurin johtaja ihmettelee asiaa.
Happofilosofimekaanikko Miller istahtaa hohtavaan autoon, pyytää Oton kyytiin ja he lähtevät lentoon. Matka avaruuden syvyyksiin on vasta alkamassa.
Repo Man on eriskummallinen jännitys/sci-fi/komedia joka ei taatusti ole kaikkien makuun, mutta heille joille elokuvan katselu voi olla muutakin kuin vain 90 minuutin ajantappo,,, heille Repo Man on erinomainen kokemus.
Elokuva jota voi tulkita niin kovin monin tavoin.
Itse pidän loogisimpana tarinankaarena sitä, että se kertoo Oton aikuistumisesta. Nuoresta tulee aikuinen, joka tällä kertaa kirjaimellisesti lentää pesästään vapauteen.
Loistoidea ohjaajalta on ollut tehdä tuotteista geneerisiä. Siispä kaikki on samankaltaisissa valkoisissa pakkauksissa ja vain etiketin teksti ”beer,” ”food” erottaa mitä mikäkin sisältää.
Tuokin ratkaisu syntyi siitä yksinkertaisesta syystä, että ohjaaja Alex Cox ei saanut lupaa tunnettujen tuotemerkkien käyttöön, joten hän päätti ettei millään sitten ole sellaista. Hyvää luovaa ajattelua.
Soundtrackilla mm. Black Flag, Circle Jerks ja Iggy Pop. Loistavaa.
Ja Harry Dean Stanton on loistava kuten aina.
Tähdet: *****
Repo Man
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti