sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Night Of The Living Dead (1968)

George A. Romeron Night Of The Living Dead ei ole ensimmäinen zombie-elokuva ja rohkenenpa jopa väittää ettei se ole paraskaan sellainen. Herra itse paransi otettaan jatko-osalla Dawn Of The Dead.
Se mitä Night Of The Living Dead on, on olla yksi merkittävimpiä elokuvia mitä on koskaan tehty. NOTLD päivitti zombiegenren sellaisella tavalla jolle ei hirveästi löydy vertailukohteita niin kauhusta kuin muistakaan lajityypeistä. NOTLD loi omalle lajityypilleen säännöt joita noudatetaan vieläkin. Katsopa mitä tahansa edes zombiemaista elokuvaa, niin näet siellä Romeroviittauksia. Oli kyseessä sitten Resident Evil, 28 Päivää Myöhemmin, tai vaikkapa Romeron omat nykyiset zombeilut, niin kaikki hakevat vertailukohdakseen Night Of The Living Deadin, eivätkä esimerkiksi I Walked With A Zombieta, taikka Plague Of The Zombiesia.
Kun puhutaan modernista zombeilusta, niin kaikki alkoi Nightista.
NOTLD ei ole kaikkien aikojen tärkein elokuva, eikä kenties tärkein edes kauhussa, mutta jos puhutaan zombie-elokuvista, niin sitten uskallan todeta sen olevan tärkein. Kuitenkin se kasa elokuvia jotka mullistavat tavan tehdä elokuvia ovat harvassa. Tappajahai loi sen summer blockbuster-meiningin, Halloween loi lukuisia kopioita itsestään ja samanlaisia esimerkkejä löytyy komediasta, draamasta ja sieltä täältä muualtakin. Elokuvan ei tarvitse olla ensimmäinen laatuaan, mutta jotain siinä täytyy olla jos kaikki sen jälkeen tehdyt saman lajityypin elokuvat kopioivat juuri tuota tiettyä. Ja NOTLD on juuri niitä elokuvia joilla on merkitystä. Se n tärkeä.


Sisarukset Barbara (Judith O'Dea) ja Johnny (Russell Steiner) saapuvat hautausmaalle tuomaan kukkia sukulaisensa haudalla. Kumpikaan ei oikein haluaisi kuluttaa aikaansa tälläiseen, mutta se on velvollisuus.
Yllättäen heidän kimppuunsa käy vieras mies. Barbara pakenee, Johnny ei selviydy.
Barbara päätyy tyhjillään olevaan taloon ja kohta paikalle saapuu myös Ben (Duane Jones) joka on saapunut sattumalta samaiselle talolle kuin Barbara. Tässä vaiheessa kumpikaan ei vielä ymmärrä tapahtunutta. Jostain syystä vieraat ihmiset vain ovat käyneet Benin ja Barbaran kimppuun. Näissä ihmisissä on vielä jotain muutakin outoa, sillä he näyttävät loukkaantuneilta. Näitä ihmisiä saapuu talolle lukuisia.
Ben koettaa alusta asti järkeillä tilannetta ja keksiä keinoa selviytyä, kun taas Barbara alkaa vaipumaan katatoniseen tilaan.
Ben naulaa ikkunat umpeen ja valmistelee talosta linnaketta heille. Barbara vain on. Radiosta he kuuntelevat uutislähetyksiä joissa ollaan ihan pihalla mitä maailmassa on tapahtumassa. Selvää on vain että ihmiset hyökkäävät toistensa kimppuun ja syövät heitä.
Selviää että talossa on muitakin ihmisiä, kun kellarista saapuvat kärttyisä Harry Cooper (Karl Hardman) ja nuoruuden voimalla toimiva nuori mies Tom (Keith Wayne). Harrylla on kellarissa loukkaantunut tytär Karen (Kyra Schon) ja ei-loukkaantunut vaimo Helen (Marilyn Eastman.) Tomilla puolestaan on seuranaan tyttöystävä Judy (Judith Ridley.)
Harry koettaa vakuutella kaikille että heidän tulisi vain lojua kellarissa, koska siellä on turvallista. Harry on se elokuvan vastarannankiiski joka käy kaikkien hermoille.
Ben koettaa keksiä keinoa päästä muualle turvaan zombeilta, mutta suunnitelmat päätyvät Tomin kuolemaan.
Harryn ja Benin keskinäinen yhteenotto hajottaa talon sisäisen yhteisöhengen ja samanaikainen zombiehyökkäys pisteenä iin päällä pistää kaiken hyrskyn myrskyn. Johnnykin palaa kuolleista ja se on Barbaran menoa.
Ben päätyy turvaan kellariin ja näemmä olisi kannattanut kuunnella Harrya ja kaikki olisivat saattaneet olla turvassa. Mitä nyt se Harryn ja Helenin tytär, Karen zombiutui siinä välissä ja pisti Judyn poskeensa. No kuitenkin, kaikki muut ovat kanttuvei ja Ben on kellarissa turvassa.
Aamu sarastaa, linnut pirisevät ja punaniskat kulkevat pistämässä zombeille lyijyä aivoihin.
Ben vilkaisee ikkunasta ulos ja joku maajussi ampuu hänet. No sepäs sattui.

NOTLD on erinomainen kauhuelokuva mutta kyllä tästä vielä huomaa että hiukan hakusessa rakenne on, mutta jos jatko-osia ei olisi koskaan ilmaantunut niin elokuvan epäloogisuudet ja kömpelyydet eivät haittaisi lainkaan. Joten näkeekö NOTLD:ssa enemmän tai vähemmän virheitä riippuukin siitä näkeekö sen kokonaisuutena etenkin seuraavan kahden osan kanssa, vaiko täysin yksittäisenä elokuvana johon ei ole koskaan jatkoa tullutkaan. Jos näkökanta kulkee tuon edellisen kanssa, niin sitten NOTLD sisältää muutamia zombie-evoluution kannalta kömpelöitä ajatuksia.

Jos zombiet ovat jäykästi liikkuvia ja minimalistisen primaaleja, niin miksi elokuvan alussa oleva Hautausmaazombie liikkuu nopeasti ja osaa toimia rakentavasti. Tämä zombie mm. tajuaa ottaa kiven jolla rikkoa auton ikkuna ja ajovalot, ja molemmat syystä. Tuo juttu on aina vaivannut minua, koska vaikka hyväksyn sen ajatuksen että kuolleet heräävät, niin en osaa hyväksyä niiden liiallista aivotoimintaa. Ihme kyllä päähän ampuminen zombien tappamiseksi ei kuulosta minusta yhtään oudolta.
Tuohon samaan zombietoimintaan kuuluu myös se, että hahmojen liikehdintä ei ole välillä zombeihin istuvaa.

Toinen seikka joka vaivaa minua on sitten jatko-osissa tyystin unohdettu selitys kuolleiden heräämiselle. Myöhemmin selitystä ei ole, mutta tässä elokuvassa koetetaan antaa ymmärtää että Venuksesta tulleen satelliitin mukana tullut säteily herättää kuolleet. Onneksi tuo idea unohdettiin, sillä se on liikaa sidoksissa kaikenmaailman Robot Monstereihin ja Ed Woodeihin. Paras selitys on ei selitystä.

Totesin aiemmin että NOTLD on vaikuttanut kaikkiin sen jälkeen tulleisiin zombie-elokuviin, tai edes sen suuntaisiin elokuviin, mutta sille on kertynyt mainetta myös yhteiskuntaa kritisoivana elokuvana. Etenkin rasismi on aiheena otettu NOTLD:n kohdalla esille ja se on syntynyt kahdesta seikasta. Siitä että päähenkilöksi laskettava näyttelijä sattuu olemaan tummaihoinen ja että lopussa hän, ainoa elossa olevana tulee ammutuksi zombiena. Tuon jälkimmäisen kohdallahan on ajateltu sitä että nämä punaniskat ampuvat Benin, ei siksi että olisivat epäilleet häntä zombieksi, vaan koska hän on musta ja se saa ampumaan ennen ajattelemista. Romeron mukaan Benin rooliin valittiin Duane Jones koska hän sopi siihen rooliin, ei siksi että päähenkilön ihonvärillä olisi ollut merkitystä. Joten sitä ajatellen Ben-hahmo olisi tullut lopussa ammutuksi oli hän ihonväriltään minkälainen tahansa. Onkin siis todennäköisempää että rasismin sijaan elokuvan lopun ideana on ollut simppeli ajattelemattomuuden vertaus.
Minä ajattelen Benin kuoleman elokuvan lopussa olevan vain karma is a bitch-henkinen viittaus, kuin mitään muuta. Vaikka hyväksynkin helposti sen rasismiaiheenkin.
Elokuvan lopetuksen ironia on minusta erinomainen, koska se sopii Benin kohtaloksi loistavasti. Miksikö? Se on vain jotenkin elokuvan tyyliin istuvaa, että elokuva loppuu tuolla tavoin. Ben on se hahmo jota elokuvaa katsoessa ajattelee jonkinlaisena sankarina. Hän toimii koko ajan varmuudella ja päättäväisyydellä. Kun Ben sanoo että heidän tulee paeta, niin häntä uskoo. Kun Ben sanoo ettei kellarissa kannata olla, niin häntä uskoo. No, Tom kuolee Benin pakosuunnitelman aikana ja lopulta Ben itse on turvassa vain ollessaan kellarissa ja tässä vaiheessahan kaikki muut ovat kuolleita. Joten uskomalla Harrya, joka on se elokuvan ärsyttävä hahmo, olisi kenties turvallisuus ollut päivän sana.
Siispä Benin ironinen kohtalo oli varsin sopiva hänen hahmoaan ja elokuvan tyyliä ajatellen.

On tärkeää huomata minkä version elokuvasta katsoo ja näemmä Suomessa on helposti saatavilla tämä itselläni ollut versio ja vuosia sitten Future Filmin julkaisema 30-vuotisjuhlapainos. Välttäkää tuota juhlapainosta ja hankkikaa mielummin tämä Classics In Color-versio. Ensinnäkin tässä on mukana myös mustavalkoinen versio, joten sen värillisen voi suosiolla jättää katsomatta. Mustavalkoiseksi elokuva on tarkoitettukin. Se 30v-versio sisältää normaaleiksi plussiksi laskettavat ”parempi ääni ja kuva”-muutokset, mutta se sisältää myös uutta kuvamateriaalia, joiden kohdalla ymmärtääkseni Romerolla ei ole osaa eikä arpaa. Juonellisesti nuo uudet kohtaukset eivät muuta mitään, mutta ne ovat visuaalisesti ikävällä tavalla erilaatuisia muun elokuvan kanssa ja niistä näkee liian helposti niiden olleen kuvattu paljon paljon myöhemmin. Jos tuossa 30v-versiossa olisi edes mukana og-versio, niin ongelmaa ei olisi, vaan kyseessä olisi samanalainen seikka kuin tässä Color-versiossa, jossa voi ajatella värillisen olevan turhaa ekstraa kun mukana on oikeakin versio.
NOTLD on julkaistu useampana versiona ja tärkeintä onkin huomioida kaksi seikkaa:
1. Ei mitään uutta kuvamateriaalia.
2. Ei värejä.
Kunhan nuo huomioi, niin hyvä on.

Night Of The Living Dead on lajityypilleen äärimmäisen merkittävä ja ylipäätään elokuvana loistava. Siksi tunnenkin lievää syyllisyyttä etten voi antaa elokuvalle täysiä pisteitä. Mutta se että alun hautausmaazombie toimii liian järkeävästi ja se satelliittiselitys ovat vain niin pahasti minua vaivaavia juttuja, etten oikein pääse niiden ylitse. Edellisen kohdalla on huvittavaa se, että hautausmaakohtaus on minusta kohtauksena loistava, mutta kokonaisuutta ajatellen sitä olisi mielestäni pitänyt muuttaa suuresti.

Ja jos ajattelee minun käyttäneen ylisanoja tätä elokuvaa kuvaillessani, niin varmasti näin teinkin. Tahdon siltikin mainita, että esimerkiksi Titanic on elokuva jonka monet jostain syystä rankkaavat kaikkien aikojen parhaimpien joukkoon, mutta kuinka monta jäjittelijää muistatte sen synnyttäneen? NOTLD ei ehkä ole yhtä miellyttävää katseltavaa kaikkien mielestä kuin jokin siirappia pursuava kaikkia kosiskeleva Titanic, mutta elokuvahistoriaa ajatellen se on merkittävämpi, sillä kaikki zombie-elokuvat vuoden '68 jälkeen muistuttavat sitä jossain määrin.

Tähdet: ****
Night Of The Living Dead

...NOIR

Ei kommentteja: