maanantai 25. toukokuuta 2009

Night Of The Living Dead (1990)

Kun näin tämän paremmin maskeeraajana tunnetun Tom Savinin ohjaaman versioinnin NOTLD:sta, en ollut kiltisti sanottuna kovinkaan tyytyväinen. Taisinpa käydä Linda Blair-kierroksillakin kiukutellessani tämän elokuvan turhuutta. Edes Romeron mukana oleminen tekijöiden joukossa ei saanut tuulta laantumaan, vaan myyräkato oli pahin vuosiin.
No, se oli silloin kun olin vielä nuori ja elinvoimainen, mutta nyt kun en ole enää kumpaakaan, niin huomaan olevani jopa jokseekin tyytyväinen tähän elokuvaan. Kenties kyseessä on seniiliys, tai se tieto että nyt kun remaket ovat niin huisin trendikkäitä mutta eivät hyviä, niin aika hyväkin tuntuu,,, no,,, aika hyvältä.


Ei tämä vuoden '90-versio ole oikeastaan hullumpi. Mitään varsinaisesti uutta se ei tarinallisesti tarjoa, joten siinä suhteessa ollaan perinteisen remaken tunnusmerkeissä, mutta on siellä muutama sopivan kokoinen muutos tehty, että ainakin edes jotain erilaista on tarjolla.


Juoni siis on pääosin sama kuin vuonna '68.
Barbara (Patricia Tallman) ja Johnny, tai siis tällä kertaa Johnnie (Bill Moseley) saapuvat hautausmaalle ja zombie hyökkää kimppuun. Johnnie saa päähänsä lyödä päänsä rikki ja Barbara pakenee. Tässä kohtauksessa esiintyvät muuutokset aiempaan ovat tietenkin siinä, että hyökkäys on agressiivisempi ja visuaalisesti näyttävämpi. Jotenka elävätkuolleet ovat rujomman näköisiä. Kiva pieni huomio on nähdä kuinka Johnnie loukkaa itseään puolustaessaan Barbaraa, kiitos Barbaran toiminnan. Johnniehan kiusoitteli aiemmin Barbaraa ja sai osittain tuota kautta näpeilleen.
Barbaran hahmossa onkin elokuvan suurin muutos. Tällä kertaa Barbara ei jää taustalle shokkitilaan, vaan rupeaa toimimaan heti alusta asti.
Barbara siis saapuu talolle, jonne tulee myös Ben (Tony Todd.) Benin hahmo on aikalailla identtinen alkuperäisen kanssa. Eli hän on se toiminnan mies jota myydään meille sankarina. Tony Todd tosin esittää roolinsa Duane Jonesia vauhdikkaammin ja tästä syystä hänen jatkuva monologimainen pulinansa käy välillä mahtipontisuuden puolella.
Kellarista ilmaantuvat tietenkin samat hahmot kuin aiemmassakin. Eli on se nuori, aiempaa punaniskaisempi Tom (William Butler) ja tyttöystävänsä Judy (Katie Finneran.) Sitten tietenkin se vinkuva Harry (Tom Towles), vaimonsa Helen (McKee Anderson) ja tytär Sarah (Heather Mazur.) Harry on aiempaa korostuneemman ärsyttävä, mutta muuten hahmot ovat entisenlaisia.
Eli tulee sitä puhetta ollako kellarissa, vaiko ei ja koettaako paeta, mutta minne ja kannattaako se.
Barbaran toiminnallisuus rupeaa kasvamaan, kun hän aloittaa energisen elävienkuolleiden harventamisen ja hän on nyt se joka mouruaa, että juostaan vaan noiden ohi ja mennään eikä meinata.
Aiemmasta poiketen Ben heittää veivinsä eri kohdassa elokuvaa. Kun kaikki alkaa mennä anukselleen ja suurin osa joukostamme on kuollutta lihaa, niin Ben koettaa ampua zombiutuneen Sarahin ja tämä aiheuttaa tulitaistelun Benin ja Harryn välille. Loukkaantunut Ben painuu kellariin kuolemaan, loukkaantunut Harry vintille piiloon ja Barbara lähtee juoksemaan zombien välistä.
Barbara löytää lauman punaniskoja ja on turvassa. On siis aika aloittaa tanhut ja grillaaminen.
Barbara palaa talolle metsästysporukan kanssa ja kellarista ilmaantuu sinne kuollut ja siis nyttemmin eläväkuollut Ben.
Ben ammutaan.
Aiemmassa versiossahan Ben oli viimeinen eloonjäänyt ja tuli ammutuksi vahingossa. Nyt Ben ammutaan syystä.

Talossa on toinenkin eloonjäänyt, eli Harry.
Harry ilmaantuu ovenpieleen, tunnistaa Barbaran ja on ivallisen iloinen jälleennäkemisestä. Barbaran mielestä ilo on Harryn puolella ja hän ampuu Harryn. Tietenkin Barbara tietää ettei Harry ole zombie, mutta kaiken tämän jälkeen Harry ansaitsee kuolla. Osoitetaan vain muille että siinä oli yksi zombie lisää.


Night Of The Living Dead 1990 on ihan kelpo kauhuelokuva. Hivenen turha tekele, mutta ihan mukavaa katseltavaa lajityypissään. Jos tämä kuitenkin olisi jäänyt tekemättä, niin ei sitä olisi kaivannutkaan. Elokuvan muutokset eivät ole niin suuria että pelkästään niillä pystyisi puolustamaan olemassaoloaan, mutta joitakin ihan kelpo ratkaisuja on tähän uudempaan versioon tehty.


Se että Barbara nousi Benin ohitse päähenkilöksi ei olisi toiminut jos Benin loppu olisi ollut aiemmanlainen. Joten kun muutokseksi jätettiin Harryn jääminen elokuvan loppuun ja Barbaran tekemä ratkaisu, oli muutos tarpeeksi onnistunut.


Visuaalisesti elokuva on rikkaampi kuin alkuperäinen versio, mikä on ihan ymmärrettävää. Vaikka sillä ei muuten olisi suurempaa merkitystä, niin se yhdistää visuaalisesti tämän version paremmin muihin Romeron zombeiluihin.


Näyttelijät olivat kauttaaltaan yhtä hyviä ja huonoja kuin aiemminkin, joten sen suhteen ei mielipide liikkunut suuntaan eikä toiseen.


Aiemman version kohdalla otetaan usein esiin sen mahdollisesti yliymmärrettykin sosiaalipoliittinen sanoma, mutta samankaltaista mielipidettä ei saa oikein mieleen tästä elokuvasta. Kyllähän tästä voidaan ottaa esille vaikka vertailut siitä kuinka ihminen on eläin ja päinvastoin, sekä tietenkin tasa-arvo sukupuolten välillä, mutta tämän uudemman elokuvan agressiivisempi ote ei tuo tuollaisia asioita aiemman tavalla mieleen.

NOTLD90 on siis alkuperäiseen verrattuna nopeampitempoinen, mutta jos sitä vertaa nykyisiin saman genren edustajiin on se paljon vallitsevaa trendiä hitaampaa tavaraa ja se on hyvä asia se.

Yksi oikeasti merkittävä muutos on tähän versioon tehty ja se on se, että ei ole mitään satelliittisäteilyselitystä tarjolla.

Hautausmaazombie kyllä ottaa edelleen sen kiven käteensä.

Ei ehkä mikään hirveän mieleenpainuva tai tarpeellinen versiointi, mutta varsin sujuvasti sen läpi katsoo.


NOTLD90 on tv:stä tallennettu, joten minulla ei ole esittää sen kansikuvaa ja sen sijaan että etsisin sellaisen, päätin laittaa tähän Fangoria-lehdestä otetun elokuvaan liittyvän kuvan.


Tähdet: ***
Night Of The Living Dead '90

...NOIR

1 kommentti:

evildead kirjoitti...

Night Of The Living Dead (1990) on siitä erikoinen uudelleenfilmatisointi, että se on mielestäni parempi kuin alkuperäinen leffa.
Harvoin osataan tehdä parempaa, varsinkaan enää 2000-luvulla.