tiistai 9. maaliskuuta 2010

Paris, Texas (1984)

Paris, Texasin aloitus kuuluu minun mielestäni siihen harvalukuiseen täydellistä elokuvaa-sarjaan.
Kuvaus auringon polttamassa kuivuudessa kulkevasta Travisista (Harry Dean Stanton) Ry Cooder musiikin tahdittamana, on jotakin niin hienoa että välillä pitää laittaa levy koneeseen vain katsoakseni tuon kohtauksen. Stantonin kärsivät kasvot, musiikin melankolisuus ja tilanteen hiljainen yksinkertaisuus kertoo kaiken Travisin sisäisestä tyhjyydestä, jonka korjaamisen sijaan hän on paennut autiomaahan.


Pieneen etelä-Teksasilaiseen kyläpahaseen eksyy autiomaassa harhaillut Travis. Ilmeetön ja äänetön Travis on ollut kadoksissa jo neljä vuotta ja nyt sattuman kautta hän on ilmaantunut sivistyksen pariin. Asiasta ilmoitetaan hänen veljelleen Waltille (Dean Stockwell), joka lähtee noutamaan veljeään takaisin kotiin Los Angelesiin.
Kotimatkasta tulee aikamoisen yksinäistä, kun Travis ei puhu mitään ja hänen mielensä on jossain muualla kuin Waltin seurassa. Koska Travis pelkää lentämistä, niin he joutuvat ajamaan koko matkan ja matkan aikana Travis rupeaa hiljalleen avautumaan. Ilmenee että Travisin harharetkillä onkin ollut määränpää ja tuo kohde on ollut Paris, Texas. Sieltä Travis on ostanut joskus kauan sitten pienen maa-alueen ja tuo paikka edustaa hänelle kotia jota ei koskaan tullut.
Travisilta on on jäänyt taakseen hänen poikansa Hunter (Hunter Carson) jonka Walt vaimonsa Annen (Aurore Clément) kanssa on kasvattanut kuin omansa.
Walt ja Anne pitävät Hunteria omana poikanaan, kuten myös Hunter pitää Waltia ja Annea omina vanhempinaan. Joten Travisin pitää osoittaa vastuullisuutensa ja isyytensä uudelleen, jotta saisi Hunterin rakkautta osakseen. Hiljalleen Hunter rupeaakin luottamaan Travisiin.
Travis haluaa olla jälleen isä ja saada perheensä yhteen. Tähän suunnitelmaan kuuluu myös ex-vaimon, Janen (Nastassja Kinski) löytäminen.
Jane on myös syy miksi Travis jätti Hunterin Waltille ja karkasi autiomaahan. Jane oli pitänyt itseään nuoren ikänsä ja kypsymättömyytensä vuoksi epäsopivana vaimoksi ja äidiksi. Travis muuttui mustasukkaiseksi, Jane ulkopuoliseksi. Kun Travis oli ostanut heille heille maata Paris, Texasista oli jo myöhäistä ja heidän jo hajonnut suhteensa oli liikaa Travisille, joka murtui ja kadotti itsensä.
Nyt Travis saa tietää, että Jane on jossain Houstonissa ja lähtee etsimään häntä. Hunter haluaa lähteä mukaan, siispä yhdessä he matkaavat Houstoniin.
Travis löytää Janen työskentelemästä jossain seksikapakassa ja seuraa hieno kohtaus jossa he keskustelevat siten, että Jane ei esiintymiskopistaan näe yksisuuntaisen peilin vuoksi Travisia ja täten ei tiedä kuka on asiakkaana. Travis poistuu paljastamatta itseään Janelle.
Travis tulee siihen tulokseen että hän ei pystyisi korjaamaan itsensä ja Janen välejä, mutta pystyisi saattamaan Hunterin ja Janen takaisin yhteen.
Travis palaa sinne seksikapakkaan ja saamme nähtävksemme aiemman kaltaisen yksipuolisella näkymällä olevan kohtauksen. Travis kääntää selkänsä jotta nyt kumpikaan ei näe toista vaikka ovat vain lasin erottamina. Travis aloittaa kertomuksensa omasta elämästään yhdessä Janen kanssa, mutta ilman nimiä jotta Jane ymmärtäisi itse kertomuksen sisällön olevan heistä kahdesta. Nyt katsoja saa kuulla kaiken mikä ajoi Janen lähtemään, Travisin lähtemään ja miten tähän tilanteeseen oli päädytty.
Travis saattaa Hunterin ja Janen yhteen, ja ajaa pois.


Paris, Texas on kauttaaltaan hieno elokuva. Se on hyvin elämänmakuinen särkyneen sydämen kuvaus jossa näyttelijät ja tunnelma ovat liioittelematta ja liioitellen, täydellisiä.
Varoituksen sana täytyy antaa kuitenkin siitä, että elokuva on erittäin hiljainen ja hidastempoinen. Joten yli kahden tunnin pituus voi tuntua jokseekin puuduttavalta. Sen ei tulisi kuitenkaan pelottaa pois elokuvan luota, sillä elokuvan hiljaisuus ja hitaus on hyvin palkitsevaa.

Surumielisyydestään huolimatta Paris, Texas tuntuu miellyttävältä kuin pitkän päivän jälkeen sänkyyn pääseminen.

Elokuva on ihan pirun nätti. Sininen, vihreä ja keltainen hehkuvat kuin aurinko ja suuret laajat alueet levittäytyvät silmien eteen kuin olisi muurahainen keskellä valtamerta. Ry Cooderin musiikki vain korostaa kaiken kohdilleen osumista.


Olenko ainoa (epätodennäköistä) jonka mielestä Harry Dean Stanton näyttää Ressun veljeltä, Rempulta.


”And for the first time, he wished he were far away. Lost in a deep, vast country where nobody knew him. Somewhere without language, or streets. He dreamed about this place without knowing its name.”


Tähdet: *****
Paris, Texas

...NOIR

Ei kommentteja: