Walker ei millään muotoa ollut kovinkaan ikimuistettavaksi luokiteltava sarja, kunhan oli vain kevyttä toimintaviihdettä jolla oli paljonkin yhteistä Ihmemiehen ja Ritari Ässän kanssa ja ei niinkään yhteistä Homiciden ja Kovan Lain kanssa.
Kivaa, harmitonta ja ajoittain hauskaa.
Elokuva, eli sarjan pilottijakso alkaa siten että rajapoliisi, Cordell Walker (Chuck Norris) astuu pieneen Meksikolaiskapakkaan ja hakkaa muutaman ryöstäjän, ja veistelee samalla puujalkavitsejä. Cordell on hyväsydäminen, mutta kova koville ja ns. yksinäinen susi (itseasiassa Cordell Walkeria pohjustettiinkin mielestäni jo Norrisin aiemmassa elokuvassa, Yksinäinen Susi McQuade.)
Cordellin ystäväpiiriin kuuluvat muun muassa yleinen syyttäjä Alex Cahill (Sheree Wilson), jonka kanssa Cordell välin kinastelee ja välin ihastelee. Kaksi muuta tärkeää henkilöä Cordellin elämässä ovat leppoisa baarinpitäjä/poliisi/neuvontapalstakolumnisti C.D. (Gailard Sartain) ja intiaanisetä Ray Firewalker (Floyd Westerman.)
Kaupungilla tapahtuu pankkiryöstö jonka yhteydessä paikalle osunut rajapoliisi ammutaan hengiltä. Siispä Cordell tuumii etsivänsä ryöstötappajat ja tuovansa heidät oikeuden eteen, ja koska Cordell toimii mieluiten yksin, niin samoilla linjoilla olisi tarkoitus pysyä jatkossakin. Samaan aikaan Cordell suostuu suojelemaan raiskattua teinitrapetsitaiteilijaa kolmelta punaniskaraiskaajalta.
Kun Cordell on siis sellainen yksinäinen susi ja vaistoihinsa luottava maalaisjärjen mies joka pukeutuu farkkuihin, niin tottakai hänen parikseen tyrkätään James Trivette (Clarence Gilyard Jr.) joka pukeutuu pukuun ja osaa käyttää tietokonetta. Eli se perinteinen päällisin puolin epäsuhta parivaljakko joiden yhteistyö aiheuttaa humoristisia kommelluksia. Yhdessä he alkavat jäljittämään sen aiemman pankkikeikan tekijöitä.
Pankkiryöstön vastuullinen henkilö on jonkinlaisena "älykkönä" esiintyvä lihaskimppukarateka, Orson Wade (Marshall Teague) joka potkii ja lyö niitä apulaisiaan joihin ei ole tyytyväinen. Orsonilla on suunnitteilla kaikkien keikkojen äiti, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa neljän pankin samanaikaista ryöstöä. Toisaalla Cordell kertoo Trivettelle teoriansa että tämä heidän jahtaamansa pankkikeikkojen järjestävä varmaan suunnittelee jotain isompaa ryöstöä ja aiempi olisi ollut vain harjoitusta sitä varten. Aika hyvin päätelty, kun mitään todisteita hänellä ei ole, tai mitään muutakaan sellaista jonka perusteella voisi tuollaiseen teoriaan päätyä. Kaiken järjen mukaan Cordellin pitäisi pitää vielä tässä vaiheessa aiempaa ryöstöä pelkkänä yksittäisenä tapauksena. No, ehkä Cordell sai Spaceballsien tapaan jakson nauhan käsiinsä ennen sen valmistumista ja katsoi siitä mitä Orson aikoo tehdä.
Palaamme hetkiseksi siihen raiskatun trapetsitaiteilijan tapaukseen. Kolme raiskaajaa saapuu kiusaamaan raiskattua ja Cordell hakkaa heidät. Seuraavaksi raiskaajat tuomitaan vankilaan.
Orson päättää päästä eroon perässään olevista Cordellista ja Trivettestä lähettämälle heille pommin. Koska pommi on piilotettu tuhkakuppiin, niinpä nikotiinivapaa Cordell tajuaa tilanteen ja heittää pommin pois.
Cordell kertoo teoriansa pomolleen, joka ei tietenkään usko häntä. Siispä on aika vierailla kuolleen rajapoliisin haudalla ja suorittaa jokin intiaanirituaali.
Orsonin järjestämät pankkiryöstöt alkavat, mutta onneksi Cordell tuntuu olevan joka paikassa samaan aikaan.
Pankkikeikat menevät poskelleen ja Cordell juoksee Orsonin perään. Saadakseen Orsonin kiinni, Cordell luopuu haulikostaan joka ilmeisesti painoi liikaa. No, kaikkihan me tiedämme että jos Orson on jonkinlainen karateka, niin eihän Cordell voi yksinkertaisesti vain ampua Orsonia, vaan pitää saada aikaiseksi käsinkosketeltava kamppailu. Pari sekuntia ja Cordell on mätkinyt Orsonin maahan. Sitten Cordell voikin osallistua rodeoon.
Texas Ranger oli ihan kiva. Vaikea siitä on sen erikoisempaa todeta. Kyseessä on ihan sujuvaa kevyttä huumoripainotteista toimintaa, joka sellaisenaan on tarpeeksi viihdyttävää jotta sen jaksaa katsoa helposti läpi.
Sarjan jatkoa ajatellen tässä ensimmäisessä osassa on löydetty jo aika hyvin päähahmojen sisin. Joskin ajan myötä sarja tulee hieman kevenemään ja esimerkiksi Trivetten hahmosta tulee suuremmin sellainen sarjan koominen elementti. Tässä vaiheessa Texas Ranger on hivenen vakavampi ja samaten on myös Trivette. Mutta kokonaisuutta ajatellen ollaan jo nyt luotu sellainen perusta sarjalle, että sitä ei ole ollut tarvekaan suuremmin muutella.
Näyttelijät ovat ihan sopivia rooleihinsa ja koska jaksosta toiseen sarjan pahikset vaihtuvat, niin niitä esittämään on valittu aika vaihtelevilla taidoilla varustettuja näyttelijöitä, joista tämänkertainen pääpahiksen esittäjä, eli Marshall Teague kuuluu varmastikin niihin heikoimpiin. Herra on luonteva ja mobiili kuin kuivunut uloste ja hahmonsa niin stereotyyppinen pahuuden johtaja, että mielenkiintoisimmillaan hän on kun hänestä puhutaan mutta emme näe häntä. Mutta loppujen lopuksi kyseessä on vain sen viikon nyrkkeilysäkki, jonka ei nyt oikeastaan tarvitsekaan olla kiinnostava.
Siitä on kuitenkin jo tovi aikaa kun olen viimeksi Walkeria katsellut ja en muista esiintyykö sarjassa yleisestikin eräs äärimmäisen häiritsevä tekijä, mutta en muista näin olleen.
Jostain syystä tässä elokuvassa suurinpiirtein joka toinen kohtaus on kuvattu siten, että kamera on vinossa. Miksi ihmeessä? Oliko kameramiehellä toinen jalka toista lyhyempi? Jos sitä olisi käytetty silloin tällöin korostamaan vaikkapa alkavaa toimintakohtausta, tms. niin kyseessä olisi ihan ymmärrettävä idea, mutta nyt sen räikeä käyttö alkaa aiheuttamaan heikotusta.
Texas Ranger on varsin sujuvaa toimintaa, mutta eipä oikeastaan sen enempää.
Tähdet: ***
Texas Ranger
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti