maanantai 10. toukokuuta 2010

Elävänä Haudattu (Buried Alive, 1990)

Sitä harvemmin pitää hyvänä merkkinä kun kannessa olevien näyttelijöiden nimiä ei mainita, mutta isolla on nimiä näyttelijöistä joiden naamat eivät ole olleet ilmeisesti tarpeeksi myyvän näköisiä.
Vaikka väliäkö tuolla.


Jos erehdyt joutumaan Ravenscroftin kasvatuslaitokseen, niin älä vain koeta karata keskellä yötä. Saatat joutua liukumäkeen ja sen jälkeen tulet puetuksi pakkopaitaan ja haudatuksi elävältä kellariin. Onneksi meidän miespuolisten ei tarvitse olla huolissamme, sillä Ravenscroftiin pääsevät hoitoon vain kiukkuiset tytöt.
Tänne, Ravenscroftiin tulee töihin nuori idealistinen opettaja Janet (Karen Witter) jonka on palkannut vähintäänkin epäilyttävän oloinen paikan johtaja Gary (Robert Vaughn.)

(Siis oikeasti, Gary? Eikö hänelle voitu antaa edes sukunimeä. Mikään ei hengi auktoriteettia kuin kasvatuslaitoksen johtaja nimeltä Gary.)
No, Gary kuitenkin kertoo kuinka silloin kun hänen isänsä johti Ravenscroftia niin se oli pöpilä ja siellä hoidettiin ihmisiä telkeämällä heidät kellariin. Gary himoitsee Janetia.
Välillä kuvataan kissan silmiä ja tiiliseinää joka sykkii ja ulisee.
Paikan tytöt rupeavat näkemään näkyjä ja käyttäytymään itsetuhoisesti. Tyttöjä katoaa säännöllisin väliajoin.

Janetin jalalla kulkee muurahaisia ja yht'äkkiä hän kulkee pitkin liukumäkeä ja työntää nurin tiiliseinää. Tämä osoittautuu päiväuneksi.
Ravenscroftissa työskentelee myös tohtori Schaeffer (Donald Pleasence), tai sitten ei. Schaeffer hiipii ympäriinsä ja käyttäytyy kuin seniini vanha papparainen josta ei taida olla minkäänlaiseen tohtorin työhön, ellei kyseessä ole Torkkumistohtori.
Tytöt kiukuttelevat Garylle että Ravencroftissa on vaarallista, joten asia korjataan näyttämällä paljasta pintaa ja leikkimällä suihkussa.
Vessanpönttö on täynnä muurahaisia ja sieltä nousee käsi joka tarttuu Janetin jalkaan. (Miksi Janet nousi seisomaan pöntön päälle? Ei hajuakaan.) No, sekin osoittautui harhaksi.
Tytöillä on tupakanpolttobileet laitoksen kellarissa, kun taas yksi tytöistä jää naamioituneen muukalaisen hautaamaksi. Okei, tämä hautaus tapahtuu siten että tyttö heitetään pakkopaidassa johonkin tyhjään huoneeseen ja sitten naamioitunut muukalainen muuraa tiiliseinän eteen. Miten tämä voi olla käytännöllistä. Ensinnäkin sillä hepullahan kestää varmaan puoli päivää pystyttää se tiiliseinä ja sinä aikana hereillä oleva pakkopaitatyttö voisi astua (kuten kerran Simpsoneissa osoitettiin) vielä aukiolevasta aukosta ulos. Ja se hautapaikka, eli tyhjä huone on suurinpiirtein normaalin olohuoneen kokoinen, joten jos siellä kellarissa ei ole joku Narnian ihmemaa, niin tätä menoa tila loppuu aika nopeasti jos aina tuhlaa yhden kokonaisen huoneen yhdelle uhrille.
Päivän koittaessa Janet pitää palopuheen Garylle siitä, että Ravenscroftissa tapahtuu jotain outoa ja asia pitäisi tutkia. Tyttöjä katoaa koko ajan ja siihen on löydettävä syy. Gary halaa Janetia ja jostain syystä huomaamme että alussa herkän näköisestä Janetista on kohtaus kohtaukselta tullut ulkoisesti enemmän ja enemmän jonkun seksipommin näköinen, vaikka sillä seikalla ei ole mitään juonellista perustelua. Aivan kuin käsikirjoittajat olisivat korjailleen hahmoa, mutta aiempia kuvauksia ei viitsitty korjata.
Schaeffer kulkee ympäriinsä näyttäen siltä ettei muista missä on.
Taas kuvataan kissan silmiä.
Janet lähtee yksinään tutkimaan laitoksen kellaritiloja ja löytää jonkin pehmustetun laboratoriotilan. Okei, alue on olevinaan pimeä joten Janet tarvitsee taskulampun avukseen, mutta kuitenkin kahdesta ovesta näkyy valoa vaikka niiden pitäisi muka olla pimeinä. Janet kulkee kohti ovea jonka takaa kuuluu ulinaa. Tässä ovessa on kalteriluukku joka on toiselta puolelta kokonaan ummessa ja toiselta puolelta kaltereiden välistä voi katsoa (hyvä ihme, eikö tässä elokuvassa kukaan huolehtinut näistä asioista?) No, sen umpinaisen aukinaisen kalterioven takana on tiiliseinä jonka läpi tulee joku papparainen. Janet juoksee karkuun ja Schaeffer saapuu paikalle kertomaan, että Janet kuvitteli koko asian.
Nyt jostain syystä koulun tytöt haluavat päästä eroon Janetista, mikä on tietenkin loogista kun kerran Janet on ainoa joka uskoo tyttöjen olevan vaaarassa.
Janetille selviää että hänen kellarissa mahdollisesti näkemänsä tiilipapparainen on Garyn isä joka ennen Garya johti Ravenscroftia.
Paljastuu että tohtori Schaeffer oli ollut Ravencroftissa potilaana silloin kun paikka oli ollut vielä normaali pöpilä ja nyt Janet epäilee Schaefferin olevan syypää kadonneisiin tyttöihin. Gary vakuuttaa Janetille Schaefferin olevan täysin terve ja normaali ihminen, joten voimmekin siirtyä kohtaukseen jossa Gary on hautaamassa erästä työntekijäänsä, Debbietä (Ginger Lynn) elävältä. Debbie erehtyi anomaan siirtoa toiseen laitokseen.
Janet tutkii Garyn arkistot ja päättelee että se onkin Gary (aivan oikein) joka tekee tuhmuuksia Ravenscroftissa. Siksipä Janet päättää paeta paikalta, joten hän odottaa kunnes on keskiyö jotta voi sitten juosta Garya karkuun. Janet pakenee oven taakse ja Gary lukitsee oven ulkopuolelta voidakseen sitten rikkoa sen samantien kirveellä. Öö, okei.
Janet juoksee piiloon kellariin ja Gary kulkee perässä selittäen että ei tahdo Janetille mitään pahaa vaan rakastaa häntä ja että Janet on vain vainoharhainen. Schaeffer hyppää Garyn kimppuun ja päädymme sinne pimeään ikkunattomaan huoneistoon jonne paistaa päivänvalo KESKELLÄ YÖTÄ!
Gary käristää (tai garystaa) Schaefferin aivot sähköshokeilla ja jatkaa sitten taas Janetin jahtaamista. Näemme pari mädäntynyttä ruumista joiden päällä on muurahaisia ja sitten Janet voikin juosta umpikujaan ja päätyä huoneeseen jota Gary muuraa umpeen. Samalla Gary selittää kuinka hänen isänsä koulutti poikaansa lukitsemalla tämän pitkäksi aikaa huoneeseensa eristyksiin ja sitten Janet voikin lyödä jollain rintakorulla Garya silmään. Sitten Janet muuttuu Hulkiksi ja tönii seinän nurin ja heiluu ympäriinsä, kun yllättäen yksi tiiliseinistä kaatuu ja sen takaa ilmaantuu Garyn isä joka nauraa Garylle. Kaikkialla räjähtelee ja Janet juoksee pihalle, Garyn jäädessä romahtavan talon hautaamaksi.
On päivä ja poliisit ovat saapuneet tutkimaan tapahtunutta. Kaikkien muiden ruumiit ovat löytyneet, mutta Garyn sellainen on edelleen kateissa. Kovin hyvin poliisit eivät etsineet sillä Garyn ruumis on romahtaneessa kellarissa joka nyt onkin täysin päivänvalossa ja Garyn käsi nousee pystyyn.


Hitto! Tämä elokuva oli tolkuton tapaus.


Perusjuoni oli oikeastaan ihan hyvä, mutta saadakseen sen selville joutuu kaivamaan aika syvältä.
Mutta näinhän se menee:
-Pöpilään saapuu uusi opettaja.
-Pöpilän asukkaita katoaa.
-Uusi opettaja tutkii tapahtumia ja näkee näkyjä.
-Pöpilän johtaja on itse pöpi ja syypää kaikkeen.
-Pöpilän johtaja on pöpi koska hänen isänsä teki hänestä pöpin.

Eli aika perinteinen ja täten toimiva lähtökohta tämänkaltaisille tarinoille. Sitten kuitenkin elokuva on toteutettu sekoittamalla joukkoon ihan älytön määrä sellaisia juttuja joilla ei ole yhtikäs mitään merkitystä tai syytä elokuvan juonen kannalta.


Miksi Janetin hahmo muuttui viattomasta hissukasta seksipommiksi?
Miksi Janet näkee koko ajan näkyjä.
Miksi näissä harhoissa esiintyy muurahaisia, tai miksi vähän väliä kuvataan kissan silmiä.
Ja jos alueella ei tapahtunutkaan mitään yliluonnollista, niin miksi elokuvan lopussa myös Gary näki seinään haudatun isänsä hengissä.


Elokuvassa tuntuu olevan kuitenkin jokin pointti osoittaa että esimerkiksi Janetin näyt ovat vain kuvitelmaa ja että mitään yliluonnollista ei tapahtunutkaan, sitten kuitenkin tapahtuu.


Kun tarinalliseen sekoiluun lisätään umpisurkeat näyttelijät, niin se ei ainakaan auta asiaa. Elokuvan ns. isot nimet, eli Donald Pleasence ja Roberth Vaughn olivat molemmat sen oloisia kuin haluaisivat mahdollisimman pian pois kuvauksista ja nämä nimettömämmät näyttelijät tekivät kaikkensa tuhotakseen uransa uskottavina näyttelijöinä.


Kaiken kruunaavat toistuvat leikkausvirheet joiden ansiosta erehtyy välillä luulemaan olevansa kanavasurffailemassa.


Edgar Allan Poe kierisi haudassaan jos tietäisi miten hänen kertomuksensa oli näin pahasti tuhottu.


Alkuperäiskirjoittajaan liittyen ainoa asia josta pidin Elävänä Haudatussa oli se visio sydämen lailla sykkivästä tiiliseinästä, joka tietenkin viittaa enemmänkin Kielivään Sydämeen kuin parantaa tätä kyseistä elokuvaa.


Elävänä Haudattu on huonosti kuvattu, huonosti näytelty, huonosti valaistu ja niin täynnä epäloogisuuksia että shuffle-toiminto voisi tehdä elokuvasta järkevämmän.


Tämä elokuva jäi John Carradinen viimeiseksi ja vaikka en tahdo syytellä ketään, niin Elävänä Haudattu ei varmasti ainakaan parantanut kyseisen herran olotilaa.

Itseasiassa liekö Elävänä Haudattu myös oikea syy David Carradinen ennenaikaiseen poistumiseen elävien kirjoista.

Tähdet: ~
Elävänä Haudattu

...NOIR

Ei kommentteja: