keskiviikko 18. elokuuta 2010

Cherry, Harry & Raquel (1970)

Kertojan sijaan elokuvamme alkaa kirjoituksella jossa kerrotaan että kauppaliitto on saartanut Naboon ja että Jedineuvosto on lähettänyt konsulin paikalle neuvottelemaan maidon tuontirajoituksta. No melkein ainakin, sillä hiukan samankaltaista Lucasin ympäripyöreää pehmustetun huoneen politiikkaa on Russ Meyer kirjoittanut elokuvansa alkuun. Kirjoituksessa horistaan jotain siitä kuinka jotkut ryhmittymät haluavat estää maailmasta nautinnon ja kieltää kauniit naisvartalot, mutta mitään tiettyä ryhmää, puoluetta, henkilöä ei eritellä. Kerrotaan vain että on heitä ja niitä jotka tahtovat varastaa joulun.
Seuraavaksi voikin siis viimein kertoja astua kuvioihin ja todeta meille että keskiluokkaisuus on masentavaa ja kuinka ihmiset hakevat nautintoa sieltä sun täältä. Aita, yksinäinen tie, marihuana. Saamme tietää että marihuanan käyttäjiin kuuluu myös muitakin kuin vain bilenuoria, sillä jotkut oikeasti tuovat tuota kerrasta koukkuun-kuolemankosketusta maahan tehdäkseen sillä bisnestä. Joku pariskunta hyväilee toisiaan aavikolla.
Siirrymme sheriffi Harryn (Charles Napier) luokse joka kutsutaan seudun rosvoparonin, Franklinin (Frank Bolger) luokse. Franklin on juuri saamassa suusta muuhun-toimintaa Raquelilta (Larissa Ely), kun Harry saapuu paikalle. Franklin on täysi ureapää joka kohtelee alentuvasti kaikkia, oli se sitten nainen joka tyydytti hänen polttavan halunsa, tai sheriffi joka on alaisena huumebisneksissä. Franklin on aikeissa jäädä eläkkeelle pilvioperaatioista, mutta ei halua suosiolla luovuttaa ohjaksia Harrylle. Siispä Harry joutuu edelleen kärsimään kiusaamisesta ja saa tehtäväkseen etsiä intiaani nimeltä Apache (John Milo) joka on aikeissa häiriköidä Harryn ja Franklinin kaupantekoa. Siispä tuokaa minulle Apachen pää.
Raquel on Franklinin toisen apulaisen Enriquen (Bert Santos) naisystävä ja Raquel on heitä naisia jotka bylsivät joka suuntaan, siispä myös Harry pääsee osalliseksi lihaisista nautinnoista.
Väliin leikataan kuvaa yläosattomasta naisesta poliisiauton päällä ja toista makaamasta aavikolla.
Harry ja Enrique lähtevät metsästämään Apachea, mutta heidän järjestämänsä ansa roiskahtaa käsille ja kohta Apache jahtaa heitä. Alaston intiaaniksi maskeerattu nainen juoksee nojaamaan kalliota vasten.
Harry ja Enrique näkevät verijälkiä ja uskovat että se on Apachen menoa.
Harrylla on talo keskellä ei mitään ja siellä häntä odottaa Cherry (Linda Ashton.) Sitten pariskunta voikin ajella aavikolla ja alaston intiaaninainen juoksee. Hiukan rakastelua hiekassa ja intiaaninainen notkuu poliisiauton päällä.
Harry kertoo Cherrylle poikuutensa menettämisestä ja näemme kuinka alaston nainen hyppii sängyllä, hakkaa tennismailalla vettä ja syö selleriä.
Cherry on ammatiltaan sairaanhoitaja ja jostain syystä sairaalan keskusta hoitava nainen puhuu vain ruotsia, mutta yllättäen keskusta hoitava nainen on alastomana junaraiteilla.
Cherry on Franklinin uusi hoitaja ja tottakai Franklinin mielessä ovat vain sienipesut ja muut kivat jutut. Alaston nainen palvoo kiveä.
Nyt Franklin käskee Harrya tappamaan Enriquen, joten kaipa se on sitten pakko totella. Harry ja Raquel harrastavat avioliiton ulkopuolista suhdetta, alaston nainen kaataa maitoa päälleen.
Raquel menee Franklinin luokse, mutta edes neidin uhkeat ryntäät eivät muuta sitä tosiseikkaa että Franklin on tapettu kuoliaaksi.
Harry palaa kotiinsa ja saa kohta syyn kiukutella kun kuolleeksi luultu Apache tulee ja varastaa hänen autonsa. Apache jahtaa Enriqueta ja nopeutetun takaa-ajon päätteeksi saa hänet kiinni ja saattaa hengiltä.
Shokista kärsivä Raquel,,, no okei, ei hän kärsi mutta on sairaalassa kuitenkin. Siellä Raquelin hoitajaksi saapuu Cherry ja yhdessä he polttavat pilveä joka johtaa naistenväliseen rakkauteen. Kunhan ensin kuitenkin ollaan tanssittu ja uima-altaassa on kuvattu alastonta naista saksofoni päässään.
Apache palaa Harryn asunnolle ja alkaa kissa ja hiiri-leikki, joka päättyy kamppailuun jonka lopputuloksena molemmat ampuvat toisensa hengiltä.
Lopuksi vielä montaasi elokuvan tapahtumista ja kertoja kertoo kuinka näin ei olisi tarvinnut tapahtua, jos vain he olisivat ymmärtäneet pysyä erossa marihuanasta. Ja jonkun hehkuvan meteoripuheen yhteydessä todetaan vielä suurinpiirtein, että niin kauan kuin tyhjäpäillä on seksikäs vartalo niin aina löytyy hyväntekijöitä. Nautinto voi olla iloa ja tuskaa, tuntua samanaikaisesti hyvältä että olla kuin kiveskipua.
Ihan lopuksi näemme että kaikki tapahtunut olikin vain Raquelin kirjoittaman kertomuksen sivujen tapahtumia ja täten fiktiota.
Ja Sormusten Herran tapaan tälläkin tuntuu olevan kymmenen lopetusta ennen loppua, sillä vielä lopuksi ruutuun tulee teksti jossa kerrotaan kuinka villisielu perii tämän maan ja alaston nainen juoksee.

En oikein syttynyt tälle elokuvalla, vaikka muistelenkin että joskus muinoin olen pitänyt tästä aika paljonkin. Ehkä aika oli vain kullannut muistot, sillä nyt tämä elokuva esittäytyi pääosin lähes pelkästään hölmönä. Niin no, tottakai se on hölmö, mutta se ei tuntunut enää yhtä miellyttävän hölmöltä kuin aiemmin.
Toki mukana oli seikkoja joista pidin jokseekin paljon. Minusta oli esimerkiksi mielenkiintoista että elokuvassa ei näytettä Apachea juuri millään lailla ennen lopullista yhteenottoa Harryn kanssa ja se päättyi nopeasti niin ihan uskomattomiin verikekkereihin että piti oikein hieroa silmiä sitruunalla. Harvoin Meyerin elokuvia ajattelee goreiluna, mutta hitto vie, tämä oli silkkaa Hurjaa Joukkoa.

Pidin myös Harryn osuudesta tarinaan. Muka kova kyttä joka kuitenkin on heiveröisen oloisen vanhan papan komenneltavana ja tietenkin Harry haluaisi päästä tästä tilanteesta eroon, mutta ei onnistu. Se vaikuttikin elokuvan varsinaiselta kertomukselta, muun ollessa vain täytettä.
Elokuvan marihuana-näkökulma oli ainakin nykymittapuulla ajateltuna aivan naurettava ja se ei lopulta tuntunut vaikuttavan mihinkään, tai olevan edes tärkeä. Franklinin laiton bisnes oli huumekauppa ja aikansa in-hippihuumeena marihuana on ihan sopiva valinta, mutta elokuvassa koetetaan antaa ymmärtää että kaikki elokuvan esittämä paha linkittyy jotenkin näihin huumeisiin ja ilman niitä kaikki olisi kunnossa. Ihan perinteistä propagandaa ei siinä mitään, mutta elokuva kuitenkin sitten perääntyy mielipiteissään laittamalla loppuun kohtauksen jossa kaikki edeltävä osoittautuikin vain kuvitelmaksi (ts. Uneksi.) Eikä elokuvan huumevastainen asenne ole kovinkaan onnistunutta jo senkään takia että kohtaus jossa Cherry ja Raquel polttavat pilveä ja naiskentelevat, on elokuvan innostavimpia osuuksia ja tehty siten että päähenkilötkin pikemminkin nauttivat tilanteesta kuin joutuisivat kärsimään siitä, tai sen seurauksista.
Eli sinänsä elokuva ottaa oikean asenteen pilvenpolttokertomukseen, että se varoittaa siitä mutta myöntää että se voi tuoda myös vähintäänkin hetkittäisiä onnentunteita. Se ei vain tunnu harkitulta vaan pikemminkin takinkäännöltä, tai siltä ettei vain ole yksinkertaisesti osattu päättää näkökulmaa.

Elokuva käyttää aika paljon ns. symbolisia kuvia, joista tietenkin näkyvimmät ovat sinne tänne ripotellut alastomien naisten käyskentelyt ja toiminnat. Mutta niiden lisäksi kamera ottaa vähän väliä lähikuvaa poliisivilkusta
ja aina silloin tällöin kohtaukset on kuvattu kameran ollessa kallellaan. En tosin ymmärrä etenkään jälkimmäisen kohdalla sen merkitystä. Koetin löytää jotain toistuvaa tunnetilan kuvausa tai muuta jota korostaakseen kamera on juuri silloin vinossa, mutta en löytänyt mitään yhteistä punaista lankaa. Vaikuttaakin siltä että aluksi kamera on ollut vahingossa vinossa ja uusintakuvausten sijaan oli päätetty että tehdään nyt sitten muutama muukin kohtaus samalla tavalla niin se vaikuttaa suunnitellulta.

En myöskään oikein ymmärrä että miksi elokuvan nimi on Cherry, Harry & Raquel.
Okei, Harry siis on Cherryn poikaystävä ja satunnaisesti höylää Raquelia, mutta mitään kolmiodraamaa ei elokuvassa kuvata. Kukaan ei ole mustasukkainen toiselle, kukaan ei oikeastaan salaa mitään, ei ole kanin keittämistä, pillereistä tehtyä muotokuvaa, tai mitään muutakaan. Ainoa kerta kun näiden kolmen keskinäistä tilaa kuvataan kunnolla, on kun elokuvan alussa Harry sanoo ettei halua Cherryn ja Raquelin ystävystyvän sillä naisten välinen ystävyys on epäamerikkalaista. Se oli kaikessa hölmöydesssään kommenttina varsin hauska, mutta ei Harry kuitenkaan varsinaisesti vastusta Cherryn ja Raquelin ystävyyttä. Harrylla on elokuvan tarinan suhteen iso rooli, sillä hän on koko ajan kaiken keskiössä ja yhdistää henkilöitä toisiinsa, mutta Cherry ja Raquel ovat nyt mitä ovat, suuria sivuosia. Yhtä merkittäviä elokuvalle ovat Franklin ja Enrique. Hitto jopa se alaston nainen on elokuvalle yhtä tärkeä ja tarpeeton kuin Cherry ja Raquel, joten miksi elokuvan nimenä ei olisi vaikkapa Harry Ja Hendersonit.

Näyttelijät ovat kuten Vixenissä
, aika huonoja. Tällä kertaa kenelläkään ei ole Erica Gavinin kaltaisia hypnoottisia kulmakarvoja, mutta ainakin Charles (Rambo 2) Napierilla on iso leuka.

Cherry, Harry & Raquel on päämäärätöntä kohellusta, jossa on kuitenkin jonkinlaisia välähdyksiä ihan onnistuneesta pohjatarinasta. Mitenkään kehuttavasta elokuvasta ei ole kyse, mutta se on sellaisenaankin tuttua Meyeria, joten jos hänen elokuvistaan pitää yleisesti ja on muutoinkin edustettavana olevan lajityypin ystävä niin kyllä tämän ihan sujuvasti läpi katselee.

Tähdet: **
Cherry, Harry & Raquel

...NOIR

Ei kommentteja: