perjantai 27. elokuuta 2010

Yön Kansa (Nightbreed, 1990)

Muistellaanpa hetki kaukaista nuoruuttani ja sitä kertaa kun olin jälki-istunnossa.
Siellä olivat minun lisäkseni kovis, hienostoneiti, urheilija ja tyttö joka ravisti hilsettä paperille.
Vaikka emme tunteneet toisiamme entuudestaan, olimme sen päivän päätteeksi päässeet sisään toistemme sieluihin ja saatoimme poistua paikalta erinomaisen musiikkikappaleen soidessa.
No mutta minähän aivan eksyn aiheesta, sillä tarkoitukseni oli mainita että joskus kouluaikoina minulla on näemmä ollut jonkinlainen Clive Barker-innostus meneillään. Saimme kerran tehtäväksi valita jonkin olemassaolevan tarinan ja kirjoittaa sille jatkoa, osoittaaksemme miten päätetyksi tarkoitettu kertomus saattaisi edetä ja toisaalta itseni kohdalla osoittaa paremmuuteni alkuperäiskirjoittajaan verrattuna. Opettajalle tuli sitten esittää synopsis alkuperäismateriaalista ja antaa luettavaksi sekä arvosteltavaksi sille kirjoitettu jatko-osa. Minun valintani oli Yön Kansa, tai kuten kirjan kannessa luki, Cabal.
Yön Kansa oli kuitenkin huono valinta, sillä se oli mielestäni liian hyvä jottei ainakaan minun kannattaisi kirjoittaa sille jatkoa. En mitenkään voisi ylittää sitä ja samalle tasolle pääseminenkin vaikutti saavuttamattomalta. Siispä laskin kynnystä ja kirjoitin toisen jatko-osan, tällä kertaa Barkerin Rawhead Rexille, sillä sehän on niin kakka tarina että Barker itsekin varmasti häpeää sitä. Väitän siis että jatko-osani oli sellaiseksi harvinainen, eli parempi kuin alkuperäinen. Väitteeni tueksi en kuitenkaan pysty esittämään konkreettisia todisteita sillä jos koskaan sain opettajalta kirjoitelmaani takaisin, niin se on kadonnut jonnekin täältä ikuisuuteen.
Palatakseni kuitenkin takaisin Yön Kansaan, niin näemmä se kirja että elokuva olivat tehneet minuun jonkinasteisen vaikutuksen koska olen näköjään parissa muussakin koulutehtävässä hyödyntänyt niitä apuna, joko jonkinlaisina lähdeteoksina taikka yksittäisen sitaatin myötä.


Miten lienee. Tehoaako Yön Kansa enää, vai olemmeko kultaniityillä kera Tapani Kansan.


Boone (Craig Sheffer) on stressaantunut nahkatakkinen nuori mies. Boone näkee painajaisia joissa kaikenmaailman ökkömönkiäiset mölisevät ja irvistelevät, mutta uneksiva nuorukaisemme on alkanut pitämään painajaisistaan ja kokee jonkinlaista yhteenkuuluvuutta näihin hirviöihin.
Samaan aikaan toisaalla nappisilmäinen sarjamurhaaja viiltelee perheitä hengiltä.
Boone asioi kallonkutistajallaan Deckerilla (David Cronenberg... KYLLÄ! DAVID CRONENBERG!)
Boone kertoo unistaan joissa ihmisiä kuolee ja kuinka on olemassa kuolleille, kirotuille tarkoitettu oma turvapaikkansa, kaupunki nimeltä Midian. Decker esittelee Boonelle poliisien rikospaikkavalokuvia joissa näkyy tuon edellämainitun sarjamurhaajan kätten jälki. Kuinka ollakaan Boonen unissa tapahtuneet ihmisten kuolemat ovat hyvin samankaltaisia kuin tuon sarjamurhaajan toimet. Niinpä Decker saa Boonen epäilemään itseään sarjamurhaajaksi ja ystävällisenä tohtorina Decker määrää Boonelle rauhoittavia. Tosin todellisuudessa Decker antaa Boonelle LSD:tä ja Boone ajautuu sairaalaan.
Hmm,,, lieneekö Decker huono kallonkutistaja, vaiko onko hänellä muita syitä huumata Boone ja saada tämä uskomaan itsensä olevan murhaaja?
Huumetokkurainen Boone kohtaa sairaalassa toisen pöpin, Narcissen (Hugh Ross) joka haikailee Midianiin ja pienen rupattelun jälkeen Narcisse uskoo Boonen olevan jonkinlainen Midianin portinvartija ja osoittaakseen kelvollisuutensa Narcisse viiltää päänsä auki. Boone pakenee ja Decker saapuu tapaamaan, tai kuten tilanne osoittaa, saapuu tappamaan Narcissen.
Decker on saanut poliisit vakuuttumaan siitä että Boone on kaupungin asukkaita harventava sarjamurhaaja ja siispä lähtekäämme Boonen perään. Nahkatakkinen poikamme on tällä välin ajautunut jonnekin hevon kuuseen hautausmaalle ja yön pimeydessä paljastuu että Boone on saapunut Midianiin. Siispä tulkaa esiin merimiehet, letkupäät, pallo-otsat ja muut yön kiertolaiset. Boone haluaa jäädä hautausmaalle koska sanoo olevansa murhaaja ja että vain täältä, Midianista hän löytäisi rauhan. Letkupää koettaa syödä Boonen.
Boone juoksee ulos hautausmaalta, vain tullakseen poliisien ampumaksi. Syy siihen miksi poliisit eivät pidättäneet Boonea löytyy siitä että sopivassa kohdassa Decker huutaa ”hänellä on ase!”
Boonen kohtalo on kuitenkin sidottu Midianiin ja vaikka häntä ei elävänä paikan asukiksi hyväksyttykään, niin kuolema avaa myös Kuun kansojen sylit. Ongelma, jos sitä sellaiseksi haluaa sanoa, on se että kun kerran on Midianiin päässyt niin sieltä ei saa poistua ja aiempaan elämään kuuluneet asiat tulee unohtaa. Siispä Boone ei saa ottaa yhteyttä tyttöystäväänsä Loriin (Anne Bobby) ja kertoa hänelle, että ei huolta olen ehkä kuollut mutta olen elävä.
Surutyötä tekevä Lori haluaa saada selville mikä oikein Boonea kiinnosti tuossa kuolleiden kaupungissa, Midianissa ja lähtee vierailemaan samaiselle hautausmaalle jonka luona Boone ammuttiin. Heti ensimmäiseksi Lori tapaa näitä mutanttieläviäkuolleita. Siis hei c'mon, tässä on hautausmaan alaisissa katakombeissa elävä hirviölauma ja he näyttäytyvät kaikille ohikulkijoille. Ihme ettei joku Jim Rose friikkisirkuksineen ole tyrkyttämässä sopimuspapereita ja Seiska ole tekemässä juttua kuinka kyklooppi hakkasi vaimonsa humalassa ja löysi Jumalan.
Ai niin, he ovat Yön kansa siksi että aurinko on heille haitallinen, mutta sitten se ei kuitenkaan ole. Öö, okei.
Decker saapuu paikalle, ottaa Lorin vangiksi ja tällä tavoin houkuttelee Boonen esille. Decker kun ei missään vaiheessa oikein uskonut Boonen kuolleen, koska Decker on sairaalloisen kiinnostunut Boonen Midian-puheista ja sairaalloisen kiinnostunut,,, no,,, tappamisesta.
Boone tuleekin esiin ja hei, jos Decker ei uskonut Boonen kuolleen luoteihin, niin mitä hyötyä on enää koettaa puukottaa häntä.
No, Decker pakenee ja tappaa jonkinlaisen Texas Chainsaw Massacre-matkamuistomyymälän punaniskan ja kutsuu poliisit avuksi tuhoamaan Boone ja samalla muut Midianin asukkaat. Niin ja tämä punaniskakin tietää että Midianissa elää monstereita.
Koska Boone paljasti olemassaolonsa Lorille ja Deckerille, joutuu hän muiden turvallisuuden vuoksi poistumaan Midianista ikuisiksi ajoiksi. No, se oli mukava päivä tai pari mitä hän siellä ehti viettää. Ja sitten voidaankin taas ravistaa päätä epäuskoisuuden vallassa, sillä Lori ja Boone menevät motellille jossa Decker oli juuri tovi sitten tappanut muutaman ihmisen ja ilmoittanut poliiseille että Boone on siellä ja syypää. Miten Decker tiesi että Boone oli edes poistunut Midianista? No, kuitenkin. Siispä Boone joutuu pidätetyksi ja sadistisen poliisipäällikön Eigermanin (Charles Haid) kiusaamaksi.
Eigerman lähettää muutaman poliisin hautausmaalle tutkimaan näitä hokkus pokkus-uutisia ja heti poliisit törmäävät paikan hirviöihin. Siispä seuraavaksi paikalle lähetetään useampi poliisi ja putkasta haetaan juoppo pappi, Ashberry (Malcolm Smith) avuksi.
Narcisse käy pelastamassa Boonen, sillä tottakai Boone on joku tarujen kansanvapauttaja joka tulee Midianin avuksi kun hätä on suurin.
Eigerberg joukkoineen ammuskelee hautausmaan hirviöitä ja Decker kulkee puukottamassa vastaantulijoita. On jotenkin typerää että nämä Midianin hirviöt ovat siis eläviä kuolleita, mutta silti he kuolevat normaalisti kuten tavalliset ihmiset. Siis he ovat tavallaan uudelleensyntyneitä tavallisiksi kuolevaisiksi, mutta ovat muuntuneet kukin erilaiseksi hirviöksi. Oli sitten kyseessä limanaama, tai piikkisikanainen, niin on hieman masentavaa ajatella että Midianiin pääsevät vain ns. syntiset ja he saavat uuden elämän kuoleman jälkeen, mutta ovat rumia kuin synti. Niin no, ideahan lieneekin siinä että kaikki ovat samanlaisia ulkomuodostaan huolimatta, mutta hitot minä ainakaan halua herätä uudelleen henkiin jonkinlaisena limanaamana.
Ashberry polttaa päänsä ja kiroaa Jumalan.
Hirviöt pääsevät voiton puolelle, missä toki auttaa se että nämä hillbillykytät ovat maailman kömpelöimpiä tapauksia. Ei kannata antaa liekinheitintä ihmiselle joka kävelee tuleen ja räjäyttää itsensä hengiltä.
Boone ja Decker päätyvät ilmeisesti Indiana Jonesista tuttuun Tuomion temppeliin ja taas Decker koettaa puukottaa Boonea. Usko jo, se ei riitä. Mikä on tietenkin hölmöä kun Boone näyttää olevan ainoa elävä kuollut joka ei kuole enää uudestaan.
Decker kuolee.
Midian tuhoutuu.
Boone ottaa paikkansa lauman johtajana ja sanoo porukalle menkää mihin lystäätte.
Ashberry tunkee jotain limaa ristille ripustetun Deckerin vatsaan.
Decker herää.
Sori vaan, mutta tämä on aika tyhmä elokuva.


Miten hitossa tämä tuntui silloin 90-luvun alussa loistoteokselta. Päässäni oli varmasti silloin enemmän vikaa kuin nykyään.

Toki Yön Kansassa on paljon hyvääkin, mutta kokonaisuutena se on aika sekavasti kompuroiva alkoholisoitunut hirvi ajovaloissa.

Pidin tästä Midianin ideasta että se on eräänlainen turvapaikka huonoina pidetyille ihmisille jotka ovat sieltä saaneet anteeksiannon. Vastaavasti pidin taas uskomattoman typeränä sitä että tälläisessä elävien kuolleiden hirviöiden turvapaikassa he näyttäytyvät kaikille ohikulkijoille ja suurinpiirtein vain tuo Charles Haidin esittämä poliisi ei tainnut tietää hautausmaan elävän yhdistyksen olemassaoloa. Joten salassapito ei ole heidän vahvimpia puoliaan.


Pidin siitä että sarjamurhaajakallonkutistaja saa potilaansa uskomaan hänen olevan murhaaja, mutta en pitänyt siitä että sarjamurhaajakallonkutistaja olikin itse sekopää joka sepostaa että hänen tehtävänsä on tappaa elävät kuolleet. Olisivat tyytyneet vain siihen ajatukseen että kallonkutistaja näki likaa kaikkialla. Jos Boone ei olisi ollut Deckerin potilas, niin eihän sarjamurhaajamme olisi edes tiennyt mistään Midianista.
Tarkoitan edellämainitulla sekopäällä sitä, että Decker oli pääosin hyvin rauhallisesti toimiva henkilö, mutta sitten hänen suuhunsa oli välillä laitettu niin hubbabubba-pölinää että melkein itku tuli.

Vaikka olikin tavallaan hölmöä että nämä Midianiin hyväksytyt ns. huonommat, syntiset ihmiset saivat sieltä pelastuksen ja kiitokseksi muuntuivat kaikenlaisiksi hirviöiksi, niin pidin kuitenkin siitä että hirviöitä oli hyvin monipuolisesti. En vain pitänyt siitä että ne olivat niin pirun typerän näköisiä. Lähes koko ajan tuli mieleen se Tähtien Sodan ihmissusi, tai Pokemon.
Lisäksi minua ärsytti suunnattomasti se että Midianin asukkaat olivat kaikki selkeästi sellaisia friikkejä jotka eivät voisi liikkua huomaamattomasti tavallisten ihmisten joukossa, mutta tottakai Boone pysyi ihmisen näköisenä ja silloinkin kun hän muuntui hirviöksi niin hän sai vain kasvoihinsa pienet coolit tribaalikuviot eikä mitään muuta. Miksi hitossa elokuvan sankari ei voinut muuntua vaikka matoja kihiseväksi tunkioksi jonka erityiskykynä on haista pahalle.

Oli hyvin ärsyttävää että kaikkien hahmojen motiivit paljastettiin liian nopeasti. Oli nimittäin mukavaa kun alussa esitettiin tätä sarjamurhaajaa töissään ja se tuntui olevan irrallaan muusta elokuvasta ja katsoja ehkä rupeaa miettimään että kukakohan tappaja on ja miten hän liittyy Boonen ja Deckerin hahmoihin. Mutta sitten nopeamminkin kun ehtii käsitellä tuota ajatusta loppuun asti, on Decker jo huumaamassa Boonea, Boone kuolemassa, Boone heräämässä, Decker kuolemassa, Decker heräämässä ja katsoja voi vain ihmetellä että miksi sinne alkuun piti laittaa jotain joka vaikutti mielenkiintoiselta.

Ja miksi hitossa se pappi piti tunkea mukaan?
Barkerilla oli johonkin aikaan jonkinlainen pakkomielle tunkea tarinoihinsa mukaan jonkinlaista uskonnollista rienausta. Oli se sitten pappi joka sylkee tulta ja tulikiveä, kirkko joka häpäistään, tai muuta vastaavaa. Ei tehnyt vaikutusta ennen, ei tee vaikutusta nyt.

Näyttelijät olivat hiukan keskitasoa alempana ja vain David Cronenberg tuntui tietävän mitä oli tekemässä. Cronenberg esiintyy sopivan jäykästi ollakseen uskottavan kuiva psykiatri, mutta samalla myös johdonmukaisen kylmäverinen tappaja. Ehkä se ettei Cronenberg ole näyttelijä oli hänelle avuksi, sillä hän oli ainoa joka tuntui jokseekin uskottavalta roolissaan. Muutoinkin Deckerin hahmo oli elokuvan kiintoisin ja se naamari oli sopivan creepy (se muistutti jostakin gialloleffasta, jota en nyt saa päähäni.)
Pääosassa patsasteleva Craig Sheffer on kuiva kuin Craig Sheffer ja hänen karismansa on olematon. Hänen puolustuksekseen on kyllä sanottava, että tämän elokuvan repliikkejä lausuttaessa haluaisi varmaan kuka tahansa olla näkymätän mies.

Nyt kun asiaa miettii, niin kyllä tuo Boone on aikamoinen peniksen synonyymi. Toki ymmärrän että hän etsi omaa paikkaansa, joka sitten löytyi Midianin kautta. Mutta porukka siellä oli elänyt rauhassa pitkään, kunnes sitten Boone tulee ja hänen mukanaan koko kuolleiden yhteiskunta hajoaa hetkessä. Kiitos vaan.

Yön Kansa sisältää paljon tahattoman hauskaa dialogia, on kuljetukseltaan töksähtelevä ja kokonaisuutena kyseessä on niin selkeä b-elokuva että tottakai se on edelleen miellyttävämpää katseltavaa kuin Dagon, mutta siihen on syynsä miksi sitä ei pian muista kunnolla vaan antaa suosiolla ajan kullata muistoja.

Suurena plussana on kyllä mainittava suunnilleen keskikohdassa esitetty takauma eräänlaisesta inkvisitiosta jossa kärsivänä osapuolena ovat yön kansan jäsenet. Kyseessä oli sen verran vaikuttava kohtaus, että ihme etteivät elokuvantekijät osanneet hyödyntää siinä esitettyä voimaa muussa osaa elokuvaa.

"You are a freak and a cannibal and you've come to the wrong town."

Tähdet: **
Yön Kansa

...NOIR

Ei kommentteja: