tiistai 3. elokuuta 2010

Zardoz (1974)

Uskallanpa veikata että moni heistäkin joka ei ole tätä kyseistä elokuvaa nähnyt, mutta ovat edes jokseekin puoli-innokkaita elokuvien katsojia, ovat nähneet vähintäänkin yhden kuvan liittyen Zardoziin. Tämä on nimittäin se elokuva jossa kekkuloi mursuviiksinen Sean Connery punaisissa He-man-remmeissä. Tai kuten monasti olen nähnyt kirjoitettavan, punaisissa vaipoissa. Ja kun on kertaalleen saanut päähänsä kuvajaisen Sean Connerysta Zardozissa, on sitä aika vaikea ravistaa pois sieltä. Mutta ei huolta, Zardoz on ihan sairaan cool elokuva johon Conneryn punavaipat sopivat kuin pidätysvaikeuksista kärsivälle vauvalle/vanhukselle.

Heti elokuvan alussa lentävä pää puhuttelee katsojaa. Tämä pää on Arthur Frayn (Niall Buggy) ja hän on Zardoz, 300 vuotias kuolematon olento joka haluaa kertoa meille tarinansa kaukaisesta tulevaisuudesta ja kärsimyksistään valejumalana.
On todettava että tuon alun funkya meininkiä korostavat lentävän pään lisäksi tapa jolla pään irtonainen efekti on suoritettu. Mustalla taustalla oleva suoralla viivalla leikattu pään kuva on kaikkea muuta kuin aidon oloinen, mutta kun Zardozilla on piirretyt kippuraviikset ja raitaparta, niinpä kyseessä on nerokkuuden injektio suoraan mielihyväkeskukseen.
Olemme vuodessa 2293 ja ihmiskunta on enimmältä osaltaan taantunut villieläimiksi joiden elämää johtaa jättimäinen lentävä mulkosilmäinen Zardoz-kivijumalapää. Zardoz on eritellyt näitä villi-ihmisiä ja osalle heistä hän lahjoittaa suustaan sylkien aseita jotta nämä voisivat ja menisivät tappamaan vielä villiintyneempiä ihmisiä, sillä ”the gun is good. The penis is evil.” Pohimmiltaan ajatus on siis että villi-ihmiset tappaisivat toisensa pilaamasta Maata ja peniksen pahuudesta puhuttaessa estettäisiin uusien villien lisääntyminen.
Yksi näistä Zardozin valituista, Zed (Sean Connery) on kuitenkin hiukan muita uteliaampi ja ajattelevaisempi luonteeltaan, ja hän hyppääkin Zardozin sisään tämän noustessa ilmaan.
Kivipään sisällä on muovikelmuihin pakattuja ihmisiä ja alussa tavattu Arthur Frayn. Enempää ajattelematta Zed ampuu Arthurin joka putoaa kuolemaansa.
Kivipää laskeutuu viheriöivään laaksoon, joka on tyystin erilainen miljöö kuin se kivikkoisen kuiva alue jossa Zed normaalisti elää. Täällä laaksossa on vanhahkoja maataloja ja futuristisia kuplarakennuksia. Ja isoja kolmioita nurmikolla.
Vaikka Zed on muita ns. lajinsa edustajia paremmin päätään käyttävä, on hän silti primitiivinen luonteeltaan ja varsin pihalla kaikesta täällä sivistyneessä kylässä. Siksipä hänen luontainen reaktionsa kaikkeen on väkivalta ja pyssyllä uhkaileminen. Zed löytää Arthurin jonkinlaisen tietoisuuden sisältävän sormuksen joka opastaa Zedia oppimisen tiellä.
Matkalla näemme alastoman naisen hevosen selässä.
Zed kohtaa naisen, May (Sara Kestelman) joka jollain mentaalivoimillaan riisuu Zedin aseista ja haluaa tietää miten tämä raakalainen on päässyt tänne laaksoon, eli paikkaan jota kutsutaan Pyörteeksi.
Zed viedään jonkinlaiseen monitoripeilitaloon jossa hänen ajatuksiaan luodataan ja näemme millaista väkivaltaista elämää Zed onkaan elänyt.
Koska Arthur on ollut Pyörteen asukkaiden ainoa yhteys Zedin kaltaisiin raakalaisiin, on May utelias tietämään enemmän näistä villi-ihmisistä, mutta Consuella (Charlotte Rampling) puolestaan on sitä mieltä että Zedin kaltainen ihminen ominaisilla ajatuksillaan tulee vain saastuttamaan Pyörteen asukkaat ja tekemään heistä samanlaisia.
Ideahan on tietenkin siis se että ihmiset ovat jakaantuneet kaikkien luokkaerokertomusten mukaisesti niin sanottuun sivistyneistöön ja työläisiin, joista edellämainittu pitää itseään etuoikeutettuina jälkimmäisiin verrattuna. Ja nyt kun Zed päätyy tänne sivistyneiden joukkoon, tulemme perinteiden mukaan huomaamaan kuinka fiksut ja filmaattiset ovat aivan samanlaisia kuin he jotka eivät ole, ja päinvastoin.
Zedistä tulee kylän asukkaiden yhteinen työhevonen ja tutkimuskohde, eli lyhyesti sanottuna orja. Koska asukkaat voivat kiusata Zedia mentaalivoimillaan (heillä on kristalli päässään), joutuu hän alistumaan kaikenmaailman nyhveröiden haukuttavaksi.
Zed saa kuulla että Pyörteessä eletään ikuisesti. Uusia ihmisiä ei enää synny, tai niiden sallita syntyvän. Sen sijaan jo Pyörteessä elävät henkilöt mahdollisen kuoleman (itsemurhan) kohdattuaankin vain syntyvät uudestaan suuren Tabernaakkelin ansiosta. Jos joku kyläläisistä tekee jotain rangaistavaa niin asia hoidetaan keskustelemalla loputtomuuksiin saakka, mutta jos se ei riitä niin vaihtoehtoinen rangaistus on keinotekoinen vanhentaminen. He jotka eivät haluakaan sopeutua Pyörteen sääntöihin, eli he jotka ovat muiden silmissä pöpejä, joutuvat eristyksiin eräänlaiseen juhlasaliin jossa he joutuvat elämään tuomittuina vanhuuden höperöiksi.
Consuella halua tutkia mikä aiheuttaa erektion, mutta pornoelokuvan esittäminen ei tee vaikutusta Zediin. Yllättäen Consuellan itsensä läsnäolo aiheuttaa Zedille jöpötystä, mikä kummastuttaa Consuellaa suuresti.
Zedille annetaan viikko aikaa olla tutkimusten kohteena ja sitten hänet voidaan lopettaa.
Joukko ruokailevia ihmisiä nousee seisomaan ja värisyttämään käsiään, koska he siirtyvät tietoisuuden seuraavalle tasolle. Öö, okei.
Zed päättää paeta, mutta laaksoa reunustava näkymätön voimakenttä estää aikeet.
Zed vierailee höperöiksi vanhuksiksi muutettujen luona ja oppii että valtaosa heistä on tuomittu elämään vanhuksina koska olivan kyllästyneet ikuiseen elämään ja alkoivat haaveilemaan kuolemasta. Zed haluaa löytää uudelleensyntymistä vastaavan suuren Tabernaakkelin, jotta voisi toteuttaa vanhusten toiveet.
Zed kertoo Maylle elämästään tuhotussa maassa ja kuinka joku naamioutunut henkilö houkutteli hänet ränsistyneeseen kirjastoon ja Zed aloitti lukemisen. Hän oppi millainen maailma oli ollut ennen ja pian hän löysi kirjan joka sai hänen uskonsa järkkymään, mikä johti astumiseen kivipään sisään ja Arthurin ampumiseen. Ilmenee että Zed kertoi muille kaltaisilleen kirjasta ja ajatuksena oli ollut että Zedin kumppanit seuraisivat lentävää kivipäätä ja Zedin kanssa kostaisivat Zardoz-petoksen heille jotka mahdollisesti olivat kivipään matkan päädyssä.
Niin se kirja?
Wizard of Oz.
Koska Zedin ja muiden raakalaisten Jumalaksi osoittautui lastenkirja, niin eikös vaan se tuntunut ikävältä yllätykseltä.
Zed vangitaan muovipussiin josta hän pakenee.
Consuellan johdolla Zedia jahdataan ja neidin omat ennustukset Zedin mukanaan tuomasta muutoksesta pitää paikkaansa kun taloja sytytetään palamaan, vanhukset rupeavat riehumaan ja entinen sivistyneistö muuttuu verenhimoiseksi apinalaumaksi.
Zed pukeutuu morsiameksi.
Zed menee pyssynsä kanssa vahakabinettiin jossa kohtaa uudelleensyntyneen Arthur Frayn joka antaa Zedille kristallipallon. Consuella saapuu paikalle puukottamaan Zedia, mutta sen sijaan hän poistuu paikalta kertoen muille ettei raakalainen olekaan siellä.
Zed tuijottaa kristallipalloa ja ymmärtää kädessään olevan timantin olevan se kaivattu suuri Tabernaakkeli. Seuraavaksi Zed onkin imaistu timantin sisään. Ampumalla peilikuvaansa Zed vapautuu timantin sisuksista.

Kuolema saapuu Pyörteeseen, kivipää putoaa taivaalta ja vapaus on tuotu kylään.
Arthur kertoo kuinka hän junaili kaiken. Kuinka hän oli se naamioitunut mies joka johdatti Zedin Wizard of Ozin luokse, kuinka hän oli jalostanut ihmisrotua siten että Zed syntyi ja lopulta otti paikkansa Pyörteen asukkaiden vapauttajana. Kylän asukkaat palvovatkin nyt Zedia, mutta hän ei halua ottaa paikkaa palvonnan kohteena. Tuolloin saapuvat Zedin raakalaiskollegat ja toteuttavat Zedin alkuperäisen kostosuunnitelman tappamalla kaikki sivistyneistön edustajat.
Zed ja Consuella menevät luolaan bylsimään.
Consuella synnyttää pojan ja näemme montaasin istuvista Zedista ja Consuellasta, ja heidän pojastaan vanhenemassa. Lopulta poika poistuu paikalta ja Zed ja Consuella ovat luurankoja.


Tsiisus! Tämä on nerokas elokuva!


Ymmärrän täysin jos joku pitää tätä elokuvaa huonona ja jopa nolostuttuvana, sillä varsinkin päällisin puolin tämä elokuva on täydellistä guilty pleasures-kamaa. Elokuvan repliikit ovat kömpelössä runollisuudessaan ja ajoittaisessa mahtipontisuudessaan hupsuja, elokuvan futulook on sokean silmäpuolen aikaansaannosta ja elokuvan efektit, jos niitä voi efekteiksi kutsua ovat järkyttävän huonoja.

Miten häivytetään ihmisestä osia? Puetaan mustaa päälle ja ollaan mustan taustan edessä, mikä johtaa siihen että ääriviivat näkyvät.
Lentävä kirja? Näkyvät narut.
Eikä unohdeta sellaisia pikkumokia kuin että kuolleet räpsyttävät silmäluomiaan.


Mutta...
Elokuvan tarina on aivan nerokas. Enkä nyt tarkoita tätä perinteistä scifististä perimää jossa isoveli valvoo, sun muuta, joka sekin on toki varsin toimiva, vaan tätä suuren petoksen teemaa. Minusta on aina ollut kiehtovaa ajatella että ihmiskuntaa ajava kirjallinen teos on Raamattu, vaikka sen enempää teologista kiistaa aiheuttamatta voisi pohtia Raamatun olevan aikansa fiktiivinen kirja joka on erehdyksessä päätynyt johtotähdeksi. Antakaa kun tarkennan. Oletetaan että nyt joku kehittäisi aikakoneen ja lähettäisi sopivan ajan taakse Harry Potterin, niin tuo kirja saattaisi olla meille Raamatun asemassa. (Joillekin se kenties onkin sitä.) Ja tätä Zardoz käsittelee mainiosta. Paremmasta tietämättömille ihmisille on otettu sopivaksi kertoa jotain Wizard of Ozista, mutta ei sitä että nyt palvotte lastenkirjaa. Siispä tuo elokuvan paljastus Jumaluuden todellisuudesta on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaimpia ja kuvitelma siitä että saisimmekin yht'äkkiä tietää Raamatun olevan aikansa Dean Koontzin teos olisi järisyttävä.


Zardozissa on muitakin varsin mielenkiintoisia seikkoja. Pidin esimerkiksi siitä että alue jossa ei ole kuolemaa rankaisee ihmisiä vanhentamalla heitä, mutta jos he sattuisivat jostain kumman syystä kuolemaan niin heidät uudelleensynnytetään.
Ja pidin myös kovasti siitä kuinka ei-toivotut henkilöt tuomitaan seniileiksi vanhuksiksi ja he joutuvat elämään eräänlaisissa tanssiaisissa.
Olikin siksi hauskaa kuinka puvustuksella tehtii jännä erotus muiden Pyörteen asukkaiden ja seniilien vanhusten välillä. Muut asukkaat pukeutuivat hölmön näköisiin värikkäisiin silkki- ja sifonkihuivivaatteisiin, kun taas kaikki höperöt vanhukset pukeutuivat smokkeihin tai iltapukuihin.
Joten vaikka vaatetuksen suunnittelija vaikuttaa olleen värisokea ja pelkästään sokea samanaikaisesti, niin valinnat ovat jotenkin loogisia. Niiden avulla on tahdottu tehdä eroa ihmisryhmittymien välillä ja siksi Zedin ja muiden raakalaisten punaremmivaipat ovat myös hyvin kuvaavia, sillä niistä tulee mieleen eräänlainen moderni käsitys lannevaatteista jotka puolestaan sopivat primitiivisten ihmisten käsitykseen muodista.


Visuaalisesti Zardoz muistuttaa aika paljon Prisoner tv-sarjaa sen eräänlaisella hippiknappisixtiesfuturollaan.


Jopa se yksinkertainen jumalallinen opetus ”the gun is good. The penis is evil” on pelkistyneisyydessään järkevä ja tehokas, sillä sehän on kuitenkin suunnattu ihmisille joiden sanavarasto koostuu murahteluista ja örinästä, ja käytös on sen mukaista.


Toki minäkin myönnän että tämä elokuva näyttää ja kuulostaa tyhmältä, mutta en missään nimessä hyväksy ajatusta että se olisi tyhmä.
Vaikka elokuva sortuukin loppupuolella pahemmanlaatuiseen jaaritteluun jossa ns. tekotaiteellisen kuuloinen Yodajorina alkaa jonkin verran puuduttamaan, niin kyseessä on jokseekin hupsusta ulkoasustaan huolimatta syvällinen ja suuria ajatuksia herättävä elokuva joka tuntuu uniikilta vielä tänäkin päivänä.


Tähdet: ****
Zardoz

...NOIR

Ei kommentteja: