THE WILD WOMEN OF WONGO (1958)
Luontoäiti toimii kertojana ja hän pulisee siitä kuinka aikoinaan teki pienen kokeen Wongon paratiisisaarella. Sinne hän loi naisrodun joista kukin oli toistaan kauniimpi. Läheiseen Goonan kylään hän puolestaan loi joukon naisia, jotka eivät olleet kauniita. Eihän siitä mitään tullut, vaikka miehistä tehtiinkin tyhmiä.
Joku saarelaismies saapuu Wongon ylipapittaren (Zuni Dyer) luokse mainitsemaan, että miehet olisivat valmiita avioliittoon. Lupa tulee kuitenkin kysyä lohikäärmekuningattarelta, joka ilmeisesti on se krokotiili jota he katselevat. Mies lähtee pois ja papukaija nauraa.
Seuraavaksi olemme jossain rannalla jossa naiset ilmeisesti kirnuavat voita ja kantavat polttopuita. Lähikuvassa näemme jalkapohjat, mutta elokuva ei silti ymmärtääkseni ole Quentin Tarantinon ohjaama. Miehet palaavat kalastamasta ja joku muukalainen soutaa paikalle. Naiset ihastuvat muukalaiseen ja miehet eivät niinkään. Muukalainen nimeltä Engor (Johnny Walsh) on tullut pyytämään apua, sillä hänen kylänsä Goona oli joutunut apinamiesten hyökkäysten kohteeksi ja olisi kiva jos Wongolaiset miehet tulisivat avuksi. Saaren naiset ovat aivan innoissaan, koska päättelevät että Goona on täynnä komeita miehiä kuten tuo muukalainen, sillä oman saaren miehet ovat osa kaljuuntuvia ja osalla on parta ajamatta. Wongon miehet pelkäävät muukalaisen vaikutusta ja pohtivat tulisiko mies tappaa.
Wongon jonkinlaisen kuninkaan tytär Omoo (Jean Hawkshaw) aiotaan naittaa jollekin paikalliselle ei-niin-komealle miehelle ja Omoo tietenkin himoitsee Engoria. Engor valittaa kuinka Goonan naiset ovat sysirumia ja mies ihastuu häneen ihastuneeseen Omoon. Wongon miehet kieltäytyvät auttamasta Goonaa ja Engor saakin paeta keihässadetta (no okei, yhtä keihästä) takaisin kotikyläänsä.
Kotona Engor kertoo etteivät Wongon miehet tule avuksi, mutta siellä olsisi roppakaupalla kauniita naisia. Goonanaiset tietenkin tuhahtelevat, mutta miehet ovat aivan "tell me more, tell me more, did you get very far?" Sillä aikaa Wongossa naiset joutuvat ylipapittaren puheille ihmisuhrauksen merkeissä, mutta sitä ennen tanssitaan ja sitten unohdetaan se ihmisuhri. Seuraavaksi naiset menevät uimaan ja Omoo tappelee krokotiililelun kanssa.
Goonalle iskeneet apinamiehet hyökkäävät Wongolle haalimaan itselleen puolisoita ja ensimmäisenä uhrina on näköjään Ashley Judd. Mitä ihmeen apinamiehiä he muka ovat? Hehän näyttävät ihan samalta kuinka kaikki muutkin elokuvan miehet. Yritys hyvä kymmenen, mutta lopputuloksena Wongon villit naiset ajavat apinamiehet krokotiilin suuhun. Paitsi että kameran ulkopuolella apinamiehet ovat näemmä käyneet lahtaamassa Wongon miehet ja nyt naisten pitää painia keskenään. Hei, en minä valita.
Naiset päättävät jättää Wongon ja lähteä Goonaan. Heti heidän poistuttuaan Wongon miehet palaavat kyläänsä. Häh? Okei.
No nyt Wongomiehet päättävät lähteä Goonaan hakemaan naisiaan.
Goonanaiset pelkäävät Wongonaisten vievän miehensä ja arvatkaapa mitä? Juuri näin tapahtuu kun Wongoneidot vangitsevat Goonan miehet ja vievät ylipapittaren eteen jotta hän voisi pakkovihkiä miehet naisille. Ylipapitar on ihmeissään, että eihän näin saa tehdä, ei ketään saa pakottaa naimisiin. Samalla Wongomiehet saapuvat Goonanaisten kanssa haluten naida heidät. Ylipapitar siunaa liitot ja miehet iskevät silmää kameralla ja papukaija sanoo "well how about that."
Siis okei, Luontoäiti perustaa kaksi kylää johon toiseen hän pistää kauniita naisia ja rumia miehiä, kun taas toinen kansoitetaan kauniilla miehillä ja rumilla naisilla. Lopulta rumat miehet yhtyvät rumien naisten kanssa ja kauniit miehet kauniiden naisten kanssa. Hahaha! Tämän elokuvan opetukset eivät ehkä ole aivan järjellisiä, mutta aika hauska leffa oli kyseessä. Oletan että tarkoituksena on ollutkin tehdä komediaa, sillä elokuvan ylinäyttelemiset, kameralle silmää iskemiset, papukaijan toimiminen eräänlaisena kommentoijana ja musiikin leikillisyys saavat uskomaan, ettei tätä ole ollutkaan tarkoitus ottaa vakavissaan. Siispä elokuvan tahaton huumori onkin tahallista.
Pidin suuresti siitä kuinka elokuvassa ollaan enimmäkseen hyvin vähäsanaisia ja jäykkiä "me Tarzan, you Jane"-tyyliin, mutta sitten joissakin kohtauksissa joissa piti vaikka vain kumartua niin se tehdään kuin Thor olisi räjäyttänyt taivaan ja pikkuenkelit olisivat marssineet kantamasssa vesiämpäreitä.
Oli myös erinomaisen hauskaa että vaikka toisella saarella miesten tuli olla rumia, niin pääosin he olivat aivan identtisiä toisen saaren kauniiden miesten kanssa ja sama tapahtui naisten kanssa.
Hupsu elokuva.
Tähdet: ***
The Wild Women Of Wongo
PREHISTORIC WOMEN (1950)
Jossain metsässä, joskus muinaisina aikoina joukko naisia tanssi villisti tietämättä miksi. Meille kerrotaan kuinka näihin aikoihin naiset olivat orjia ja kantoivat mukanaan karhunraatoa, mutta nämä tämän elokuvan naiset olivat karanneet ja perustaneet oman yhteisönsä johon miehiä ei kaivattu. Siispä miehiä tarvittiin vain ja ainoastaan siitosoreiksi ja kohta muutama mies kolkataankin ja tuodaan snus snusia varten puuhun. Jos ei pökkiminen kelpaa, niin sitten se on henki pois ja jos kelpaakin niin se on henki pois sen jälkeen. Mitään ei kerrota siitä, että jos tämän naisheimon naiset tulevat paksuiksi ja synnyttävät poikalapsen, niin hylätäänkö se tai jotain. No, oletamme että se syödään hengiltä.
Yksi naishyökkäyksessä loukkaantuneista miehistä on Engor (Allan Nixon) joka haluaa kostaa naisille ja lähtee heidän peräänsä. Matkalla Engor väistää elefanttia ja keksii tulen lyödessään kiviä pari kertaa yhteen. Engor päättää kutsua tulta nimellä "fier." Ei senkin hölmö amerikkalainen luolamies, se on "fire." Sen jälkeen naisheimo voikin vangita Engorin.
Yksi naisheimoin jäsenistä, Tigri (Laurette Luez) haluaa Engorin itselleen, mutta eräs toinenkin on iskenyt silmänsä mieheen, nimittäin superhot Arva (Mara Lynn) ja kohta naiset painivat. Tigri voittaa Engorin itselleen ja herrakin alkaa iskemään silmiään Tigriin. Kohta Engor polttaa hengiltä jonkin keuhkovammaisen lentoliskon ja naisheimo hurraa miehelle ja pian mies johtaakin naisyhteisöä.
Rauha ei kuitenkaan kauaa pysy yllä kun naisia ryöstävä Gimlin sukulainen, Guadi (Johann Petursson) ilmaantuu paikalle ja nauraa. Jätti hätyytellään pois tulen avulla ja sitten voidaankin perustaa uusi heimo jossa naiset ja miehet ovat tasavertaisia. Yeah right.
Prehistoric Women liikkuu samalla jonkinlaisella puolidokumentaarisella luolamieskiviaika-akselilla kuin Taistelu Tulesta ja Luolakarhun Klaani. Mutta siinä missä niiden elokuvien todellisuus vaikutti edes jotenkin uskottavalta käsitykseltä neandertalilaisista, niin tässä elokuvassa ollaan kaukana uskattavuudesta kaikista murahteluista huolimatta. Tai no, enhän minä ollut paikalla, mutta jotenkin luulen, ettei luolamiesten aikoina ollut vielä keksitty moderneja kenkiä, huulipunaa ja kampaamopalvelutkin taisivat olla kiven alla.
Tästä elokuvasta tulee ihan mieleen se Futuraman kohtaus jossa Fry ystävineen seuraa näytöstä jossa muinaiset robotit rakentavat autoja.
Elokuvan hahmot eivät varsinaisesti puhu mitään, kunhan välillä sanovat oman nimensä tai murahtelevat. Siispä kertoja vääntää meille rautalangasta mitä ruudulla tapahtuu, mutta ei se mitään niin kauan kun hän pääsee sanomaan tälläisiä nerokkuuksia:
"Strangely enough, the swan dive was invented before the swan."
Tuosta tulee ihan mieleen ne Hessu Hopo-animaatiot joissa meille kerrotaan talon rakentamisesta, tupakoinnin lopettamisesta ja mikä parasta, Herra Walkerin muuttumisesta Herra Wheeleriksi.
Tähdet: **
Prehistoric Women
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti