sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Pimeyden Ytimessä (Edge Of Darkness, 2010)

Antisemitismihumalapuheiden ja agressiivisen käytöksen välissä Mel Gibson tunnetaan myös näyttelijänä ja elokuvaohjaajana, ja nyt kun Charlie Sheen vie kaiken palstahuomion sekoilullaan voi olla syytä vilkaista mitä muuta Gibson on viime vuosina saanut aikaan nyrkin ja hellan-rakennuksen ohella. Ai jaa, että oikein elokuvan, no katsotaanpa se.

Poliisi Thomas Cravenin (Mel Gibson) tytär saapuu ulkomailta takaisin kotiinsa ja alkaa voida pian huonosti. Sairaalaan ei kuitenkaan ehditä kun joku ampuu Thomasin tyttären ovensuuhun. Oletus on, että joku rikollinen kantoi kaunaa Thomasille ja kohde oli hän, mutta valitettavasti olen nähnyt trailerin ja tiedän kohteen olleen oikeasti Thomasin tytär, joten se yllätyksetön yllätys meni hukkaan.
Murheen murtama Thomas lähtee jäljittämään tyttärensä murhaajaa ja matkalla murretaan luita, ähkitään, hikoillaan, harrastetaan sadistista väkivaltaa ja kohdataan valtion salaliittoleikkien konsultti Jedburgh (Ray Winstone), jonka tehtävänä on siivota mahdolliset sotkut.
Ilmenee että Thomasin tytär työskenteli puolustusministeriön alaisessa ydinvoimayritys Northmoorissa ja sinne oli äskettäin murtauduttu. Jokainen murtautujista oli ei-niin-yllättäen päätynyt maan täytteeksi ja takana tuntuu olevan ilkeästi katseleva Northmoorin pomo Jack Bennett (Danny Huston.)
Jedburgh ottaa yhteyttä Thomasiin, vihjaten että kannattaa siirtää tutkimusten paino kohti Northmooria joka oikeasti on asetehdas ja Thomasin tytär oli ilmeisesti aikeissa paljastaa yrityksen väärinkäytöksiä ja siksi Bennett pisti tappajan perään. Todisteet kertoisivat Bennettin yrityksen valmistavan joukkotuhoaseita muiden maiden ohjeiden ja materiaalinen avulla, jotta tarvittaessa voitaisiin siirtää syyt muiden maiden niskoille. Tiedättehän, vähän niin kuin Mainilan laukaukset. Jedburghin työnantajat eivät hyvällä katso tälläistä toimintaa edes heissä jotka heille työskentelevät ja Jedburgh siivoaa Bennett-ongelman Thomasilla. Bennett on niin bad ass tyyppi, että jos hän ei jostain pidä niin hän altistaa heidät radioaktiiviselle höyrylle ja tappaa tällä tavoin. Mitä? Onko hän Bond-elokuvien pahis?
Kaikki joille Thomas puhuu tuppaavat kuolemaan ja jäljet alkavat johtaa aika korkealla sijaitseviin valtion palleihin. Tässä vaiheessa ei taida riittää se, että on mies jolla ei ole mitään menetettävää kun kaikilla ympäröivillä ihmisillä on. Niin eikä se säteilymyrkytys ainakaan paranna Thomasin oloa. Onneksi voimat riittävät vielä itsemurhareissuun jonka yhteydessä saadaan tyttären murhaaja ja Bennett verisesti hengiltä. Ja loppuun mihin Thomas ei pysty, niin sen hoitaa Jedburgh.

Kannesta tulee mieleen Payback. Elokuvasta tulee mieleen Payback.
Payback oli uusintaversio elokuvasta Tappajan Jäljet . Pimeyden Ytimessä on elokuvaversio samannimisestä tv-sarjasta.
Payback sai hiukan nuivan vastaanoton. Kukaan ei tunnu oikein muistavan Pimeyden Ytimessä-elokuvan olemassaoloa.
Myöhemmin Payback on kerännyt vähintäänkin kulttimainetta ja toteamuksia että olihan se ihan hyvä, koska se on ihan hyvä. Aika näyttää kokeeko Pimeyden Ytimessä saman kohtalon, mutta epäilen.

Payback-fiiliksiltä ei voi välttyä tätä elokuvaa katsoessaan, mutta ei se nyt automaattisesti täysin huonokaan asia ole. Lähtökohta on hieman eri, Gibsonin hahmon ammatti on eri ja tässä elokuvassa on mukana salaliittomeininkiä, mutta pääosa elokuvasta on sitä Paybackista tuttua huttua että Gibson kulkee kostofiiliksellä ja elokuvassa on kovin kolea tunnelma.

Ja kyllä, koska kyseessä on Gibson-elokuva niin en voi olla huomaamatta Kristuksen kärsimysnäytelmä-elementtejä. Sillä jos jostain Gibson pitää elokuvissaan, niin siitä että joko hänen itsensä esittämänsä hahmo, taikka hänen ohjaamiensa elokuvien pääosahahmo kokee jonkinasteista kidutusta elokuvan aikana.
Onpa siellä mukana dialogiakin ristiinnaulitsemisesta joka ei yllätä laisinkaan.

Pimeyden Ytimessä on varmalla otteella tehty, hieman yllätyksetön salaliitto-kosto-jännäri jossa näyttelijät tekevät luotettavaa työtä. Se ei siis tuo mitään uutta pöytään, mutta pitää pinnan hyvässä kunnossa.
Plussaa elokuvalle pitää antaa siitä, että se pysyy yllättävän pitkään rauhallisena.
Ja Mel Gibson todistaa, että jos pystyy unohtamaan hänen tahratun imagonsa ja Jeesus-fiksaationsa, niin mies on edelleenkin viihdyttävä ja uskottava näyttelijä. Vaikka olikin huvittavaa kuinka hänen aksenttinsa muuttui elokuvan aikana.

Death Sentence (2007), Taken (2008), Harry Brown (2009), Pimeyden Ytimessä (2010.)
Uskallanko ehdottaa, että muodostumassa oli pienoinen buumi tälläisessa Death Wish-henkisessä vigilante-elokuvassa.
Ei sitten, mutta ainakin näitä elokuvia yhdistää samankaltainen tunnelma ja suhteellisen tunnetut pääosaesittäjät.

Tähdet: ***
Pimeyden Ytimessä


Ei kommentteja: