sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Identtiset Kaksoset (Twins, 1988)

Julius (Arnold Schwarzenegger) on tiedemiesten superspermakokeen tulos, jota on kasvatettu paratiisisaarella. Julius on superrodun ihannetulos puhuessaan 12 kieltä, ollessaan matemaattinen nero ja omatessaan Herculeksen vartalon. Nyt täyttäessään 35 vuotta hän saa tietoonsa, ettei ole ainoa laatuaan, vaan hänellä on myös kaksoisveli joka annettiin heti syntymän jälkeen orpokotiin ja ettei äiti Mary Ann (Bonnie Nartlett / Heather Graham) olekaan kuollut kuten oli väitetty. Julius haluaa tutustua veljeensä ja lähtee etsimään häntä Los Angelesin humusta jollaisen paheista hänet on pidetty ikänsä suojassa, yhdessä he voisivat sitten puolestaan lähteä etsimään äitiään.
L.A.:ssa tapaamme tuon edellä mainitun veljen, jatkuvasti ongelmiin päätyvän pikkuhuijari Vincentin (Danny DeVito) ja vankilasta Julius veljensä löytääkin. Ymmärrettävästi molemmat ovat lievästi hämmästyneitä tavatessaan toisensa, sillä eipä heitä ensisilmäyksellä kaksosiksi uskoisi, mutta kaikelle avoin Julius haluaa heti olla yhtä Vincentin kanssa, kun taas Vincent on varauksellisempi. Vincent joka on suuren summan velkaa koronkiskurille, ymmärtää pian että etenkin lihaksiensa ansiosta Juliuksesta voisi olla hänelle hyötyä. Vincent pyrkii kokoamaan tarvittavan rahasumman autovarkauksilla, mutta tulee erehdyksessä varastaneeksi auton jonka sisällä on Houstoniin kuljetettava McGuffin ja kuskina toimiva ammattitappaja Webster (Marshall Bell) ei ole kovinkaan hyvillään tilanteesta. Saadessaan selville, että McGuffinin vastaanottaja Beetroot (Trey Wilson) maksaa toimituksesta useamman miljoonan, päättää Vincent esiintyä Websterina ja napata palkkion. Koska Vincent ei voi kertoa muille totuutta, päätyvät mukaan matkalle Vincentin tyttöystävä Linda (Chloe Webb), hänen siskonsa Marnie (Kelly Preston) ja tietenkin Julius joka luulee heidän olevan vain selvittämässä sukujuuriaan. Webster seuraa luonnollisestikin perässä.
Aiemmin Julius eli uskossa äitinsä kuolleen synnytyksessä, sitten sai tietää hänen olevan edelleen elossa, mutta nyt Julius ja Vincent saavat kuulla äitinsä kuolleen vasta äskettäin. Tietämättään veljekset kuulivat tuon "totuuden" juuri oikealta äidiltään Mary Annelta joka itse puolestaan luuli veljeksiä huijareiksi, sillä hän puolestaan on elänyt uskossa että hänen poikansa olivat he jotka kuolivat synnytyksen aikana.
Vincent vetää herneen nenään ja jättää seuralaisensa lähtien yksinään tapaamaan Beetrootia, tietämättä Websterin jo saapuneen Houstoniin ja nyt Beetroot tietää ettei Vincent siis ole Webster. Beetroot kuitenkin maksaa toimitusmaksun Vincentille, koska hänelle on aivan sama kuka McGuffinin toimittaa, mutta Websterin kunniaa on loukattu ja koska kukaan ei nähnyt tappajan kasvoja ja jäänyt henkiin, niin sekä Beetroot että Vincent saavat molemmat kuolla. Beetroot kuoleekin suosiolla, mutta Vincent pahus vie lähtee pakoon. Paikalle saapunut Julius estää Websteria tappamasta Vincentia jääden itse pulaan, mutta omatunnon kasvattanut Vincent ei voikaan vain paeta vaan palaa takaisin. Sitten Websterin päälle pudotetaan ketjuja.
Veljekset ovat taas iloisia, lahjoittavat Beetrootin rahat hyväntekeväisyyteen ja Mary Ann saa tietää heidän todellakin olevan hänen poikiaan. Perhe on paras.
Niin ja Julius menetti neitsyytensä Marnielle ja Vincent pimitti miljoonan.

Identtiset Kaksoset on varmastikin Schwarzeneggerin komediosta onnistunein, koska kuten kollegansa Stallone ei hän kovinkaan luonteva koomikko ole. Tämän elokuvan kohdalla huumori syntyy enimmäkseen siitä kaikkein näkyvimmästä seikasta, eli Ah-nuldin ja DeViton fyysisistä eroista ja kieltämättä sillä saadaankin aikaiseksi muutamia huvittavia hetkiä. DeViton koomikkokyvyt tukevat hyvin Ah-nuldia ja sen ansiosta itävallan tammikin on hauska olematta sitä tahattomasti ja varsinkin silloin kun Schwarzenegger esittää repliikkinsä vakavasti antaen tilanteen ympärillään olla huvittava on hän itsekin hauskempi, kuin esimerkiksi silloin kun koettaa väännellä naamaansa taikka tehdessään hassuja ääniä.
Tämä on hieman kuin Sademiehen komediaversio jossa Schwarzenegger on Hoffman ja DeVito Cruise, sillä Ah-nuld on hän joka on omalla tavallaan nero jota ahne DeVito haluaa käyttää hyväkseen, mutta lopulta veljesrakkaus on voitokas. Koska Ah-nuld siis esittää nerohahmoa (vrt. Spock) joka on aivan pihalla katukulttuurista (vrt. Star Trek 4) ja DeVito puolestaan on tavallaan idiootti, mutta tuntee kadut niin huumoria synnytetään juuri siitä kuinka parivaljakon kirjaviisas on oikeassa maailmassa ns. erilainen. Toisena Hoffman-vertailuna voisikin mainita Keskiyön Cowboyn, eli DeVito on tässä suhteessa kuin tuon elokuvan Hoffman ja Schwarzenegger on Voight.
Jotkut näistä erilaisuuksista ja naivismista syntyvät koomiset hetket ovat varsin mainioita, kuten esimerkiksi alkupuolen kohtaus jossa Julius vahingossa iskee varkaan tainnoksiin ja neuvoo käyttämään seuraavalla kerralla kypärää koska ei tajua olleensa varkausyrityksen kohteena. Tai kuinka ihmeellinen asia hänelle on rock-musiikki ja t-paita.

Vaikka nykyään katsottuna Identtiset Kaksoset ei tunnu kovinkaan erikoiselta taikka sisällä poikkeuksellisen hauskoja vitsejä, niin se on silti hyvin aikaa kestänyt elokuva joka saa edelleen vahvasti hymyn huulille.

Näyttelijöistä erityistä huomiota ansaitsee monista persoonallisista (yleensä hyvin pienistä) sivuosista tuttu Marshall Bell, joka esittää hymyilevää ja kylmäveristä tappajaa sellaisella uskottavuudella, että sitä rupeaa melkein toivomaan jotta hän olisi se joka saisi tahtonsa läpi.

Tähdet: ****
Identtiset Kaksoset

Ei kommentteja: