maanantai 14. marraskuuta 2011

Movie monday: Hävettää myöntää, mutta

Panokseni Movie Monday-haasteeseen jossa aiheena Hävettää myöntää, mutta...
.
.
.
Tällä kertaa Movie monday koettaa aseella uhaten saada myöntämään, että jokaisella olisi olemassa jokin "kaikkien" näkemä elokuva jota uhattu ei itse ole nähnyt ja saattaa jopa nolostuksen vuoksi valehdella toisin. Mikä se on?

???
Does not compute.

Miksi hitossa kukaan valehtelisi nähneensä jonkin elokuvan jota ei ole nähnyt?
Jep, näin naiivi sitä ollaan.

Kyllä minä ymmärrän, että se ettei ole nähnyt sitä kaikkien muiden näkemää elokuvaa saattaa aiheuttaa halua vaihtaa puheenaihetta, mutta että menisi väittämään nähneensä sen kun ei ole. Ehkä joskus 25 vuotta sitten saatoin harkita moista, mutta kyllä minä ainakin totean rehellisesti olenko nähnyt jonkin vai en.
Helpompi olisi ehkä sanoa mikä olisi sellainen elokuva jota en ole nähnyt, mutta haluaisin nähdä siitäkin huolimatta että muutkin ovat sen nähneet. Paitsi ettei se pidä paikkaansa. Minä en ole esimerkiksi nähnyt Harry Potter-sarjasta kuin vain ensimmäisestä osasta noin 20 minuuttia alusta, mutta sen sentään kolmasti. Joten Potheadit olisivat sellainen todellakin kaikkien näkemä elokuvasarja jota en ole itse ole katsonut, mutta kun minä en haluakaan nähdä niitä. Se etten pidä elokuvasta ei estä minua katsomasta sitä, minkä vuoksi Sex And The Shittytkin tuli katsottua, mutta Harold Potterit eivät herätä edes inhoa jotta katsoisi ne siksi.
Yleensä ne elokuvat jotka haluaisin todellakin nähdä, mutta en ole nähnyt ovat elokuvia joita kukaan muukaan ei sitten ole nähnyt, kuten Lon Chaneyn London After Midnight. Enkä tarkoita tällä sitä valokuvista koostettua tuotosta, kun sitä en laske oikeaksi elokuvaksi.
Elokuvia on kuitenkin niin riivatusti tarjolla, että mahdollisesti ennemmin tai myöhemmin kaikki tulee nähtyä, vaikka kaikkea ei ehdikään katsomaan.

Tämä haaste aiheutti päässäni laittoman toiminnon ja se suljetaan.
Pim! Olet hypnotisoitu.

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Hyvin sanottu. Itseltäni meni monta kymmentä vuotta ennenkuin sain Kummisedät katsottua. Vaan eipä tuo minua hävettänyt tippaakaan, vaikken niitä ollut nähnytkään kun aikoinaan puheeksi tulivat.

Tiedän myös ihmisiä, jotka eivät ole nähneet originaaleja Star Warseja ikinä. Eikä heitä se tunnu sen kummemmin hetkauttavan. Itseäni se tietysti ihmetyttää hieman, mutta kukin taaplaa tyylillään.

...noir kirjoitti...

Toki minuakin välillä kummastuttaa kun kuulen, ettei varsinkin joku ns. elokuvaharrastaja ole nähnyt tiettyjä elokuvia kuten vaikkapa Chinatown, Blues Brothers, etc. mutta väliäkö tuolla, ehtiihän sitä.
Sitä tosin en aina oikein kestä kun joku jättää elokuvan katsomatta ilman oikeaa syytä, kuten koska se on toimintaleffa ja hän ei toimintaleffoja katso. Mutta jos esimerkiksi joku alle 20 v ei ole katsonut Likaista Harrya, niin kyllä minä sen ymmärrän.

Yksikään työtovereistani ei ole tainnut nähdä 2001: Avaruusseikkailua, tai ainakin näin olen ymmärtänyt. Tosin kun lempileffoista keskusteltaessa heidän suistaan ulostautuu elokuvia kuten Pirates of the Caribbean, Da Vinci Koodi ja Titanic, niin olisin ehkä yllättyneempi jos joku kertoisi suosikkinsa olevan joku Electra Glide in Blue tai Elää Ja Kuolla L.A.:ssa.

Mutta vielä ehtii.

Pia kirjoitti...

Totta, "häpeäminen" on tässä ehkä vähän liian voimakas ilmaisu. Ehkä niiden ihmisten parissa, jotka arvottaa elokuva-tietämyksen isoksi osaksi yleissivistystä, on näitä pahalla silmällä ylenkatsovia tiukkiksia aika lailla... mutta kukaan tuskin elämänsä aikana ehtii nähdä kaikkea. Ja niin kuin sanoit, ei välttämättä edes kiinnosta

...noir kirjoitti...

Kyllä