torstai 8. joulukuuta 2011

The Sentinel (2006)

Salaisen palvelun agentti Pete Garrison (Michael Douglas) tunnetaan presidenttien ystävänä ja kuinka ollakaan hänellä on suhde tuoreimman presidentin vaimon, Sarahin (Kim Basinger) kanssa. Kun yksi agenteista murhataan ja Pete saa kuulla ilmiantajalta agenttien joukossa majailevan myyrän (ei eläimen, vaan niin kuin petturin. Minä muuten aikoinaan esitin myyrää eräässä sivarilyhytelokuvassa) joka suunnittelee presidentin murhaa, niin pian todisteet viittavatkin kehenkäs muuhun kuin Peteen itseensä. Agenttikollega ja Peten ex-ystävä David (Kiefer Sutherland), mukanaan keltanokka Jill (Eva Longoria) tutkivat tapausta, kun Pete lähtee karkuun aikeinaan todistaa viattomuutensa ja löytää oikea syyllinen. Seuraa tuttua ja hyvin ennalta-arvattavaa rutiinijännitystä jossa Tulilinjalla kohtaa Takaa-ajetun, ja lopussa kun David on jälleen Peten ystävä niin oikea pahis saadaan kiinni, mutta koska hän on amerikkalainen niin tietenkin KGB pakotti hänet petturiksi. Onneksi heti perään saadaan oikeita ilkimyksiä jotka tietenkin ammutaan fotonitorpedoilla kristalliatomeiksi.

En suuremmin seurannut Kiefer Sutherlandin 24-sarjaa, mutta selvää on että niiden näkemieni jaksojen perusteella tämä häviää reippaasti Bauerismille. Keskitason tv-sarjan jaksona The Sentinel olisi parhaimmillaan, sillä nyt yli 100 minuuttisessa elokuvassa tulee esille liian selvästi sen moneen kertaan käytetyt ideat ja käänteet. Tähän sopien tähdetkin kuten Michael Douglas esittävät roolinsa tasapaksusti ja esimerkiksi Eva Longoria, jonka elokuvalliseksi läpimurroksi tätä elokuvaa enteiltiin pääsee osoittamaan olevansa tv-tähti. Oli ymmärrettävää, että kaiken jo nähneet ja kokeneet Douglas ja Sutherland eivät viitsineet yrittää parhaintaan näin rutiinielokuvassa, mutta todellinen sääli oli että Longorian rooli jäi siksi kauniiksi naisagentiksi joka kulkiessaan ohitse saa miehet sanomaan "dääm!" Ihan oikeasti, tässä on muutama sellainen kohtaus joka sanamuotoja vaihtamalla on kuitenkin sisällöltään tuollainen. Sinänsä en pidä Longoriaa mitenkään erityisen hyvänä näyttelijänä, mutta jos tämän piti olla se ISO elokuva joka osoittaa Longorian pystyvän kantamaan Täydellisten Naisten synnyttämän suosion elokuvakankaille saakka, niin sitä se ei ole.

Tuttu, tutumpi, tutuin.
Ja erityisen hauskaa oli, että DVD:llä on ekstrana osio nimeltä Inside look, joka on periaatteessa 24:n mainos. Hauskan siitä tekee se, että 24:sta huolimatta se näyttää ihan samalta kuin The Sentinel, joten vaikka siinä mainoksessa ei Michael Douglasia näekään niin se on ihan tarpeeksi The Sentinelin inside look.

Tähdet: **
The Sentinel

Ei kommentteja: