tiistai 28. helmikuuta 2012

Dead Mary (2007)

Tiedättehän sen kansantarun Bloody Marysta? Mikä lie noita joka ilmaantuu kun hänen nimeään toistaa ja sitten tapahtuu kummia. No tässä jälleen yksi muunnelma kyseistä tarinasta.

Joukko enemmän tai vähemmän ärsyttäviä nuoria (vrt. House of Wax, Wrong Turn, Rovdyr, Friday the 13th-sarja, etc.) on bilettämässä metsän keskellä järven rannalla olevalla mökillä. Joukkoon liittyy äskettäin eronnut pariskunta, jotka jostain syystä haluavat salata eronsa ystäviltään ja täten he teeskentelevät huonosti olevansa edelleen yhdessä, mutta molemmat kertovat samantien sukupuolijakaantuneille ystävilleen erosta, että se siitä salaisuudesta.
Dokaamista, pilvenpolttoa, kinastelua ja sitten aletaan leikkimään Dead Marya, koska Bloody Mary on se saman aiheen nynnyversio. Siispä peilin edessä sanotaan Maryn nimi kolmasti ja vaikka samaiset ihmiset ovat aiemminkin leikkineet Dead Marya ja yhtikäs mitään ei ole sattunut, niin arvatkaapa tapahtuuko nyt kummia?
Jeespoks!
Demoninen voima ottaa yhden kavereista hallintaansa ja kiusaa muita leikkimällä Regania, joten muut tappavat hänet. Seuraavaksi loppuporukka rupeaa epäilemään toisiaan riivatuiksi ja haluavat testata ihmisyytensä, eivät kokeilemalla miten veri reagoi kuumuuteen, vaan leikkaamalla käsiä irti. Öö, okei. No se suunnitelma ei pääse toteutumaan, kun joukkiolla on aivan liian kiire tekemään ei mitään.

Tässä elokuvassa kaikki on niin tuttua ja kulunutta, että ainoa asia josta edes jotenkin innostuin oli kun kamera kuvasi tapahtumapaikan järveä ylhäältä käsin ja vesi oli niin kirkasta, että pohja näkyi. Se oli aika hienon näköistä. Muutoin koko muu elokuva ajautui heti ensihetkiltään siihen, been there done that-sarjaan, että vaikka hahmoilla ja tarinalla ei voitaisikaan nousta keskitasoa korkeammalle, niin sitä toivoisi että tuttu juttu tehtäisiin kuitenkin sen verran vakuuttavasti, ettei se haittaisi ja avuksi tässä voisivat tulla hyvät näyttelijät jotka selvästi uskoisivat asiaansa. Mutta näin ei tapahdu ja tämän elokuvan tauotta masentuneen oloisiin näyttelijöihin ei jaksa uhrata mielenkiintoaan ja siten se järvikuva jäi sitten elokuvan parhaimmaksi osuudeksi.

Jonkinlaiseksi plussaksi voidaan lukea se, ettei tässä elokuvassa ole mitään erillistä Dead Mary-hahmoa, vaan kyse on enemmän Manaajan kaltaisesta kehonriivauksesta. Ja jos tässä ei olisi näytetty jotain Evil Deadmaisia hahmoja, niin elokuvasta olisi voitu parhaimmillaan luoda enemmänkin psykologista kauhua jossa niin katsoja kuin elokuvan henkilötkään eivät tietäisi oliko Dead Mary oikeasti olemassa oleva demoni, vai vain mielikuvituksen tuotetta. Lopputulos on kuitenkin valitttavan pitkästyttävää rutiininomaista mörkö kiusaa-elokuvaa.

Tähdet: *
Dead Mary

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Candyman, candyman...

...noir kirjoitti...

Joka on huomattavasti parempi versio samasta aiheesta.
Mutta onhan Dead Mary vähintään yhtä hyvä kuin Candyman 3. No huh huh.