perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kova Kuin Kivi (True Grit, 1969)

Tämä oli alunperin tarkoitus käydä läpi yhdessä Coenien remaken kanssa, mutta nyt kun tämä viikko muodostuu John Wayne-viikoksi, tai Waykoksi, niin Coenit saavat odottaa vuoroaan.

Teinityttö Mattie Rossin (Kim Darby) isä ammutaan rähjäisen apulaisen Tom Cheneyn (Jeff Corey) toimesta ja nyt asiaa ei paineta villaisella kuten Dick Cheneyn metsästysreissun jälkeen, vaan kun virkavalta ei ole toimimaan, niin Mattie on. Avukseen Mattie palkkaa ikääntyneen yksisilmäisen alkoholille person kiukkupussilainvartijan Rooster Cogburnin (John Wayne), joka pienen taivuttelun jälkeen lähtee jäljittämään Cheneyta, mutta ei todellakaan ole iloinen saadessaan Mattiesta seuralaisen. Kolmanneksi pyöräksi lähtee Texas ranger La Boeuf (Glen Campbell) jonka on tarkoitus pidättää Cheney toisesta rikoksesta syytettynä.
Alkaa Cheneyn etsintä, jonka aikana kinastellaan, veistetään puujalkavitsejä ja tavataan pöpejä. Lopuksi löydetään Cheney ja Ned Pepperin (Robert Duvall) johtama rikollisjoukko jonka seuraan hän on lyöttäytynyt.
Ilman kolhuja ei selviä kukaan.

Kova Kuin Kivi on oikeastaan mielenkiintoisempi ulkoelokuvallisten seikkojen vuoksi, kuin varsinaisen sisältönsä ansiosta. Ei niin, etteikö sillä olisi sisällöllisestikin jotain tarjottavaa, mutta mielenkiintoisempaa on katsella John Waynen eräänlaista vanhoilla päivillään tekemää muutosta, jota ei oikein kunnolla tapahtunutkaan. Wayne esitti oikeastaan koko uransa sitä samaa suoraselkäistä John T. Chance-hahmoa ja vaikka hän välillä oli lainpuolustaja ja välillä ei, välillä westerneissä ja välillä ei, niin aina hän oli eräänlainen korkean republikaanisen moraalin mies. Mikä tuli esille elokuvien ulkopuolellakin hänen vetäessään herneen nenään elokuvasta Sheriffi (High Noon) ja sen virkamerkin hylkäämisestä syntyneen kalabaliikin vuoksi, tai kun mies julkisesti kritisoi Eastwoodin tähdittämien elokuvien olevan moraalia rappeuttavia, sillä tosimies ei ampuisi ketään selkään. Puhuttiin siitä, että Wayne oli alkanut uskomaan olevansa elokuvien John Wayne, eikä mies nimeltä Marion Morrison. Siispä John Wayne ei voinut olla hahmo jolla olisi minkäänlaisia negatiivisia puolia, ainakaan tietystä kulmasta katsoen.
Kuitenkin uransa (ja samalla elämänsä) ehtoopuolella Wayne alkoi hieman hellittämään otetta elokuvatähtiwaynesta ja sen seurauksena syntyi muun muassa tämäkin elokuva, Kova Kuin Kivi ja mielenkiintoisesti ura päättyi Don Siegelin Revolverimieheen. Tiedä sitten kuinka erilaisia rooleja olisi vielä saattanut olla edessä, jos syöpä ei olisi Waynea nujertanut.
Loppujen lopuksi Wayne ei hirveän agressiivista muutosta John T. Chancesta Rooster Cogburniin tehnyt, sillä ei tässä mistään Disneystä Human Centipedeen siirrytä, mutta Waynelle itselleen muutos oli varmasti kuin vuoren siirtäminen.

Minä uskon, että Al Pacino sai Oscarin Naisen Tuoksusta vain koska oli aika antaa se hänelle, kuten samasta syystä Martin Scorsese sai omansa The Departedista. Molemmat olivat tehneet voittojaan ennen paljon parempia elokuvallisia suorituksia ja siispä näista kyseisistä elokuvista saadut palkinnot olivat pikemmin palkinto aiemmista töistä. Samalta minusta tuntuu kun mietin miksi John Wayne sai ainoan Oscarinsa Kova Kuin Kiven Rooster Cogburnin roolista, sillä vaikka herralla on selvästikin ollut kivaa tätä roolia esittäessään (vaikka yhteistyö kanssanäyttelijöiden kanssa ei kuulemma mukavaa ollutkaan) ja hän suoriutuu siitä vallan erinomaisesti, niin parempiakin on ollut ja oli myös tulossa.

Pääosaesittäjistä Wayne tekeekin mielestäni elokuvan parhaimman roolisuorituksen, mutta toisaalta hänen hahmonsa onkin kirjoitettu muita kiintoisammaksi.
Monkeesista karanneelta näyttävä Glen Campbell on aika rasittavan tönkkö ja varhaisemmalta Ellen Pagelta vaikuttava Kim Darby on samalla tavalla näsäviisaan ärsyttävä.
Waynea lukuunottamatta pääosia hauskempia ja kiinnostavampia ovat sivuosahahmot ja etenkin pienessä roolissa olleet Dennis Hopper ja Jeremy Slate ryöstivät kohtauksen eräänlaisina, paremman sanan puutteessa "pilviveikkohäiriköinä", ja tuon kohtauksen aikana viimeistään ymmärtää miksi juuri Coenit tekivät tästä elokuvasta remaken.

Hauska kevyt länkkäri ja kyllä, hyvin Coenmainen.
Lähempänä Butch Cassidy and the Sundance Kidia kuin Hang 'em Highta.

Tähdet: ***
Kova Kuin Kivi

Ei kommentteja: