torstai 13. syyskuuta 2012

Legenda Haukasta (Ladyhawke, 1985)

Pysytään vielä miekassa ja magiassa, mutta barbarismi jää enemmän taka-alalle kun tilalle tulee romantiikkaa ja herkkyyttä.

Keski- tai muu muinainen aika jossain ilmeisesti Ranskassa ja puhelias taskuvaras Gaston (Matthew Broderick) pakenee ilkeän Piispan (John Wood) vankilasta ja tulee maata kiertävän kapteeni Navarren (Rutger Hauer) pelastamaksi. Gastonista tulee hieman vastentahtoisesti Navarren apulainen ja pian hän saa tietää, että Navarren mukanaan kuljettama haukka onkin oikeasti kirouksen alainen nainen ja Navarren rakastettu Isabeau (Michelle Pfeiffer). Joka yö haukka muuttuu ihmismuotoon, kun taas Navarre muuttuu tuolloin sudeksi ja rakastavaiset saavat ainoat hetkensä yhdessä juuri muodonmuutoksen aikana. Tottakai kirouksen heidän päälleen langetti kukas muu kuin Piispa joka ei mustasukkaisuudessaan kestänyt sitä, että Isabeau rakastaa Navarrea eikä häntä. Nyt Gastonin avulla Navarre uskoo pääsevänsä Piispan luokse, surmaamaan hänet, vapauttamaan itsensä ja Isabeaun kirouksesta, jotta he voisivat olla yhdessä.

Legenda Haukasta on fantasiaseikkailu joka on suunnattu nimenomaan romantiikannälkäisille ja sitä korostavat kaipailevien katseiden ja suloisen satutarinan ohella elokuvan herkkä syntikkamusiikki, sekä visuaalisuus joka saa lopputuloksen näyttämään joltain Hall & Oates-musiikkivideolta. Yllättävää kyllä tekoaikaansa elokuvaa sitova kömpelö kuvallinen ilme ja musiikki eivät estä laisinkaan nauttimasta lopputuloksesta, sillä tarinan kiltti satumaisuus istuu tähän kuin peikkokampaus David Bowielle. Joten vaikka Legenda Haukasta näyttää ja kuulostaa hassulta, niin elokuva on yksinkertaisesti mukava, kiva ja suloinen.

Rutger Hauer ja Michelle Pfeiffer ovat kaunis pari, John Wood mainion Disneymäinen pahis ja pääosin elokuvan näyttelijät liikkuvat kelvollisesti tasapainoillen hölmöyden rajalla, ja vain ainoastaan Matthew Broderick tuntuu olevan täysin väärässä roolissa. Broderick onkin samalla ainoa oikea todellinen miinus omissa silmissäni, sillä hänen tauotta puliseva hahmonsa on ajaa hulluksi ja jos minä olisin kapteeni Navarre, niin olisin pelastamisen sijaan itse pistänyt Broderickin hahmon hengiltä. Vaikka elokuvassa kukaan ei oikeasti herätä mielikuvaa missään keskiajalla, tms. olemisesta, niin Broderick on puolestaan aivan liikaakin teinikoulukomedian hahmo sopiakseen miekan ja mystiikan maailmaan. Mutta Ferris Buellerin sijaan hänestä tulee mieleen Godzillan lakkipäähahmonsa.

Kuten Ridley Scottin Legenda ja Jim Hensonin Labyrintti, Legenda Haukasta kuuluu niihin 80-luvun fantasielokuviin joissa ei testosteroni jyllää ja päät lentele, vaan joita on tarkoitus katsoa kun haaveillaan perinteisistä kirkkohäistä.

Luojan kiitos minulla on vielä jäljellä aiemmin hallussani olleen vhs:n kansi, sillä tässä dvd-versiossa on hyvin ruma kansikuva

Tähdet: ***
Legenda Haukasta

1 kommentti:

Tuoppi kirjoitti...

Hyvä leffa, joka kestää useammankin katsomiskerran. Ja musakin tässä on varsin menevää kuunneltavaa...