sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Mission of Justice (1992)

Kurt (Jeff Wincott) on poliisi joka varmistaa pidätykset hakkaamalla pahikset pulveriksi. Ja mikäs siinä on potkiessa, kun kaikki tuntuvat osaavan nostaa jalkaansa linja-auton askelmaa korkeammalle ja tohtori Larkin (Brigitte Nielsen) pitää huolen, että se jalka nousee. Larkin kun pitää yllä eräänlaista naapurivahtijärjestöä, Rauhantekijöitä, joita American Ninja-tyyliin koulutetaan salaperäisessä kartanossa vastustamaan kaikkea pahaa maailmassa, mutta tottakai Larkinilla on omat rikolliset suunnitelmansa. Ennen niiden selviämistä on kuitenkin nähtävä kuinka Kurt kyllästyneenä oikeusjärjestelmän toimimattomuuteen eroaa ammatistaan ja koska se pitää tehdä näyttävästi, niin mitä jos vedettäisiin ohimennen poliisipäällikköä turpaan.
Larkin haluaa pormestariksi ja käyttää Rauhantekijöitään muksimaan kaikki ajatusta vastustavat, että siinä se sitten on. Kun Larkin veljensä Titusin (Matthias Hues) kanssa kopauttelee ja viiltelee Kurtin oppi-isän, nyrkkeilyvalmentaja Cedricin (Tony Burton) hengiltä, niin luonnollisesti Kurt soluttautuu Rauhantekijöihin paljastaakseen Larkinin pahat teot. Tai oikeastaan kuten näissä tarinoissa aina, hyviksen tehtävä on vain kostaa ja lopussa hän voi kävellä pois ruhje tai nokitahra kasvoissaan.

Kaiken kruunaa kansiteksti, jonka suunnitteluun on käytetty varmasti yhtä paljon työtunteja ja ajatuksia kuin Kiinan muuriin, sillä sen verran syvällinen se sitä og-sanaa myöten on.
"Out og uniform - out of control."

Mission of Justicessa on muutama hyvä, tai pikemminkin jotenkuten mielenkiintoa herättävä ainakin lähes positiivinen seikka:
- Brigitte Nielsenin alati vaihtuvien hiusmallien ja vaatetuksen seuraaminen on oikeastaan aika hauskaa, sillä ne muuttuvat lähes joka kohtauksessa. Ei siis jatkuvuusvirheinä, vaan selvästi tarkoituksellisesti.
- Matthias Hues, joka suht' mittavasta näyttelijäurastaan huolimatta on varmasti monille, itseni mukaanlukien tuttu vain Mustan Enkelin i come in peacea jankkaavana avaruuden huumediilerinä ja siinä hän oli sen verran mieleenpainuva, että sen turvin tämäkin toimi paremmin kuin ehkä pitäisi.
- Rauhantekijöitä kuvataan hauskasti välillä eräänlaisena vigilanteryhmänä, uskonnollisena ryhmittymänä ja ajoittain silkkana Bondpahisjärjestönä.
- Wincott on varsin sukkelaliikkeinen initiaatiokohtauksessaan heiluttaessaan keppejä kuin Rambo kolmosessaan, etteivät ääniefektien whoosh whoositkaan pysy perässä.
- Sivuosassa on heppu joka näyttää kokoonpainetulta David Hasselhoffilta.

Muutoin elokuva onkin rutiinihalpistoimintaa jossa näytteleminen on jäykkää, juoni on harmonikkamestareiden harjoitusta, dialogi tyypillistä bädäässismiä ja pelätty kung fu ei kivistä aitaa riko, joten ajantapoksi elokuva kelpaa kunhan on tarpeeksi väsynyt ja välinpitämätön, mutta ajatuksia sille ei juuri kannata uhrata. Etenkään kun Mission of Justice antaa lupauksia mehevästä roskasta, mutta tekee lopulta sen mitä etenkään toiminnallinen elokuva ei saisi koskaan tehdä. Se on tylsä.

Ainakin ohilyöntejä on sievoisesti ja tyhjien pahvilaatikoiden päälle lennetetään kerran tai pari.

Tähdet: *
Mission of Justice

7 kommenttia:

KimSjopi kirjoitti...

Mielestäni on aina hauskaa, kun kovaa meteliä pitävä mörssäri-beat'em-up-poliisi soluttautuu (paino sanalla soluttautuu) johonkin rikollisjärjestöön, eikä yleensä ole moksiskaan siitä, kun joutuu omalta turvallisuusalueelta pois, vaan ovat klisheisesti kuin kotonaa noissa tilanteissa.

...noir kirjoitti...

Niin se oli tässäkin. Ottaen huomioon kuinka uusi tilanne se oli, ei yksikään vastapuolen repliikki saanut sanattomaksi ja yksikään tilanne ei ollut sellainen johon ei sankarilla ollut keinoja selvityä, aivan kuin hän olisi ennustanut kaiken ja varautunut sen mukaan.

Yksi juttu mistä minä aina diggaan näissä tarinoissa on se, että hyvis ainasaa kaikki pahikset hengiltä ja räjäyttää vaikkapa jonkin palatsin sitä tehdessään ja lopussa vain kävelee pois, ilman että selviäisi että millä pirulla hän ne väitteeensä ja tietonsa todistaisi oikeiksi, eikä itse päätyisi syytettyjen penkille tapettuaan saatanasti yleisesti arvostettuja ihmisiä ja näin pois päin.

KimSjopi kirjoitti...

Se todellakin on yksi, mikä pistää silmään näissä 1980 -ja 1990 -luvun "roskagenreen" kuuluvissa elokuvissa. Lisäksi sankari ei ikinä joudu vastuuseen teoistaan, vaan hän pääsee kuin koira veräjästä.

...noir kirjoitti...

Ja se klassinen virkamerkin iskeminen pöytään, tai heittäminen mäkeen joka vielä Sheriffissä ja jopa vielä Likaisen Harryn aikana tuntui erikoiselta, koki aikamoisen ryöstöviljelyn 80- ja 90-luvuilla.

Tuoppi kirjoitti...

Shaft (Samuel L. Jackson) viskasi omansa tyylikkäästi oikeustalon seinään. :D Semmoistakaan ei ihan joka päivä näe... :D

...noir kirjoitti...

Hei, saman teki Emilio Estevez Ladatussa Aseessa Samuel L. Jacksonin vierellä. Tosin vahingossa.

Se oli siinä "... ja nämä ovat lompakkomme"-kohtauksessa kun Estevezin virkamerkki lentää seinään.

Tuoppi kirjoitti...

No niinpäs muuten tekikin :D Hyvin muistettu siellä takarivissä, heh.