perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kidz Movies

Mikä tahansa nimi paranee kun s-kirjaimen vaihtaa z-kirjaimeen. Eiköz vaan?

LITTLE BIGFOOT (1997)

Heti ensimmäiseksi on todettava, että elokuvan nimestä tulee mieleen Pikku Hukan entinen titteli: pikku paha hukka.

Metsurit sahaavat rauhoitettua metsää nurin ilkeän herra Largon (Kenneth Tigar) käskystä ja koska Largolla on puupallot joita pyörittää käsissään, niin kukaan alaisista ei uskalla pistää vastaan. Öö, okei.
Yön pimeydessä metsurit huomaavat alueella pienen isojalan, jonka he tietenkin luulevat olevan karhu ja ammuskelevat sitten perään. Ammuskelussa loukkaantuu pienen isojalan isä (tai äiti) ja kohta samalle alueelle saapuu pieni poika, Payton (Ross Maligner) perheineen lomailemaan ja luonnollisesti pikkuisojalan ja tuon perheen tiet kohtaavat. Samalla Largo on määrännyt karvapallukat tapettaviksi, mutta kuten perhe-elokuvissa aina, kaikki päättyy lasten ja suojeltavien eläinten joukkomurhaan.
Tai sitten ei.

Olipas mukava James Hornermainen musiikki tässä elokuvassa. Siis siltä Hornerpuolelta kun hän tekee Robotin Elämää-kaltaista heleää musiikkia. Little Bigfootin musiikki (Louis Febre) nimittäin auttaa kovasti pitämään tästä elokuvasta, joka muutoin on aika löysä Free Willymainen elokuva kaikkine asiaankuuluvine kliseineen.

Aikuisen isojalan kohdalla mieleen tulee enemmänkin ihminen gorillapuvussa ja eläimellisen liikehdinnän sijaan, se myös liikkuu kuin ihminen gorillapuvussa. Joskin kääpiöisojalka, eli se lapsiversio on hauskan näköinen miniversio. No, on se vähän creepy ja jostain syystä kyseisen luonto-oikun nimenä on Bilbo. Hetkinen? Elokuvassa kyllä puhutaan muutoinkin hobiteista ja niillä hirviöillähän on isot jalat. SALAISUUS ON PALJASTUNUT!


Ai niin. Suomenkielisen tekstityksen perusteella elokuvan pahis pidätetään uhkarohkeudesta.

Little Bigfoot on jatkoa elokuvalle Bigfoot: The Unforgettable Encounter, mutta kyseessä on sen verran itsenäinen jatko-osa, ettei tuo yhteys tule edes mieleen elokuvaa katsellessa, ennen kuin ihan lopussa Matt McCoyn esittämä sheriffi toteaa tavanneen isojalkoja aiemminkin. Little Bigfootin IMDb-trivioissa ei tuota aiempaa Bigfootia mainita, mutta siellä kerrottaan että Little Bigfoot itse sai jatkoa vielä samana vuonna (Little Bigfoot 2: The Journey Home, 1997). Mutta get this muthafukas, ekassa Bigfoot-leffassa on mukana se Koti Kuntoon-sarjan ärsyttävin kakara, eli Zachery Ty Bryan ja Journey Homessa on veljeslauman nuorin, eli Taran Noah Smith. Mitä, miksei siis keskimmäisessä, eli Little Bigfootissa ole Jonathan Taylor Thomas mukana, kun esitti veljeksistä keskimmäistä ja tämä on keskimmäinen elokuva. Vaadin vastausta.

MAGIC KID (1993)

Tässä versiossa kannessa lukee Magic Kid ja alkuteksteissä Ninja Dragon, mutta kyseinen mestariteos tunnetaan näemmä myös nimellä Tiger Kid.

Kevin (Ted Jan Roberts) on koko ikänsä omistanut mielensä ja kehonsa ninjasalojen opiskeluun, ja unien näkemiseen paljasrintaisesta, hikisestä Don "the dragon" Wilsonista. 11-vuotiaana hän onkin oppinut kaiken tarpeellinen, mikä tarkoittaa siis tyyneyttä, vastustajan kunnioitusta, rehellisyyttä ja 10 tapaa tappaa ihminen ilman aseita (tosin jälkimmäisestä hän osaakin lopulta vain kahdeksan). Tämä vastustajan kunnioitus näkyy muun muassa siinä, että naamaanpotkimiskilpailussa sitä vastustajaa lyödään silloin kun tuomari ei katso.
Palkinnoksi Jarkko Ruutu-toiminnasta Kevin pääsee himokkaan sisarensa Meganin (Shonda Whipple) kanssa matkaamaan peräkylältä Los Angelesiin ja sisarukset saavat asustaa siellä ollessaan alkoholi- ja peliriippuvaisen kykyagenttisedän Bobin (Stephen Furst) luona. Koska Bob on velkaa mafialle, niin tottakai Kevin hakkaa kaikki ihan kermaperunoiksi. Siinä samalla Bob raitistuu ja muuttuu paremmaksi ihmiseksi, kun taas Megan on edelleenkin jatkuvassa kiimassa ja Kevin ymmärtää, että todellinen voima ei tule sydämestä, vaan rystysistä.

Kyllä, tämä on lastenelokuvaa samalla tavalla kuin Prätkähiiret on lastenpiirretty. Siispä kyseessä on tyypillinen moraaliton B-hakkaamiselokuva, jossa sitten on muutama kompuroimisvitsi ja lapsia, tai jotain vastaavaaa joiden avulla voidaan väittää naama pokkana sisällön olevan lapsille sopivaa. Ja Human Centipede on romanttinen komedia.

Erityisen hienoa tässä ovat ne tyypilliset potkimiselokuvien puheet siitä, kuinka todellinen voima löytyy jostain empatiasta, mutta sitten kaikki ongelmat ratkaistaan lyömällä ensin ja jättämällä ne puheet kokonaan väliin. Niinpä aikuisilla miehillä ei ole mitään ongelmia hyökätä pikkulapsen kimppuun vain siksi, että hän ei pidä siitä kuinka miehet viheltelevät hänen siskolleen. Onneksi tässä tapauksessa lapsisankari reagoi itsekin jokaiseen asiaan hakkaamalla naamat tohjoksi, sillä se on rehdin ninjan merkki.

Huonoa näyttelemistä, kehnoja vitsejä ja Power Rangers-tyyppistä kungfuilua.

TWO-BITS AND PEPPER (1995)

Katie (Rachel Crane) ja Tyler (Lauren Eckstrom) ovat pikkutyttöjä jossain takahikiällä ja heistä jälkimmäisellä on poni nimeltä Two-bits, sekä hevonen nimeltä Pepper. Nämä eläimet puhuvat, mutta vain sillä Kotia Kohti-tavalla, että katsojan lisäksi vain muut eläimet ymmärtävät sanoman.
Tyler riitaantuu äitinsä kanssa sellaisesta tyypillisestä mä en saa koskaan tehdä mitään mitä muut-jutusta ja tottakai sitä sitten karataan Katien luokse. Jälkimmäisen vanhemmat kun ovat sopivasti euroopassa.
Alueella liikuskelee kaksi Ernest P. Worrellin sukulaista, idioottirikolliset nimeltä Spider ja Zike (jostain syystä molempia näyttelee Joe Piscopo, mutta ainakin hän suorittaa osansa molempien kohdalla yhtä huonosti). He aikovat kaapata edellä mainitut pikkutytöt, joten seuraa palleille potkimista ja muuta Yksin Kotona-sarjan kompurointia. On siis syytä Two-bitsin ja Pepperin pelastaa päivä, joka tarkoittaa ruohomättäillä ravaamista.

SIlloin kun elokuvan tytöt ovat kuvassa, on kyseeessä lempeä lapsuutta kuvaava kevytdraama ja kun Piscopo tuplaroolissaan on kuvassa, muuttuu elokuva pieruhumoristiseksi törmäilyksi ja koska Piscopo esittää hahmonsa naamaa väännellen ja pierustamalla, niin haju tuntuu sohvalla saakka. Ihan hirveää tuskaa. Eikä asiaa auta kömpelö kuvaus, jossa Piscopon hahmot eivät tunnu olevan kertaakaan samassa paikassa, ollessaan samassa paikassa.
Piscopo voisikin muuttaa nimensä muotoon PISS-copo.

No, Dennis Weaver esittää sheriffiä ja se on aina aika kova juttu.

HOLLYWOOD SAFARI (1997)

Asutusalueella liikuskelee vatsastapuhuva puuma, joka ei siis ole nuoria miehiä saalistava iäkkäämpi naishenkilö. Tämä pistää siis kaikenlaiset metsästäjäjoukot liikkeelle ja kun läheisestä eläinhoitolasta karkaa paikkaa pitävän perheen lemmikkipuuma, niin tottakai tuon eläimen uskotaan olevan syypää asukkaiden släsheröintiin. Siispä eläinhoitolan väki (mm. Ted Jan Roberts ja David Leisure) koettavat ehtiä pelastamaan oman elukkansa ennen kuin liipasinherkkä sosiopaattikyttä Rogers (John Savage) ehtii ensin.

Juuri ja juuri siedettävä Free Willystinen elokuva ja aika samanlainen kuin se nytkin (ei mahdollisesti juuri tällä kyseisellä minuutilla)  tv2:lla pyörivä Viidakkoperhe. Siispä hieman perhedraamaa, meidän näkökulmastamme eksoottisia eläimiä ja hiukan laimeaa jännitystä.  Itse asiassa Hollywood Safari synnyttikin samannimisen tv-sarjan, jonka voisi uskoa toimineen tuon Viidakkoperheen jonkinlaisena esikuvana.

Kiinnostavinta Hollywood Safarissa on katsella näitä puumia sun muita, mutta jostain syystä kaikki elokuvassa esiintyvät eläimet ovat saaneet kohdalleen aivan kauhet ääniefektit. Ylikorostetut maiskutukset ja raivoisat murinat ovat huvittavia, varsinkin siksi että eläimet ovat selvästi rauhallisia ja kaiken lisäksi pitävät suunsa kiinni. Eli aika kehnosti niitä eläimiä on elokuvassa kuvattu, mutta silti ne ovat ilmeekkäämpiä kuin joku John Savage. Ja väiläkö sillä miten eläimet on tässä elokuvassa kuvattu, sillä kokonaistotetus on kuin löysää sontaa ja mikään määrä kitaranvingutusta ei sitä pelasta.

Magic Kid menee ehkä eniten jonkin toimintakomedian lajityyppiin, mutta muutoin (ja sekin osittain) kaikki Kidz Movies-kokoelman elokuvat ovat jo mainitun Free Willyn tavoin perhe-elokuvia ja niitä siis sieltä pumpulidraaman puolelta.

Tähdet: 
Little Bigfoot **
Magic Kid *
Two-bits and Pepper *
Hollywood Safari *

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Uhkarohkeus. Tuo rikoksista kaikkein katalin... :D

...noir kirjoitti...

Jep. Murha, maanpetos ja uhkarohkeus, niin kuin korkealta hyppääminen.