lauantai 18. toukokuuta 2013

Pandan ihmeellinen seikkailu (The Amazing Panda Adventure, 1995)

Koulupoika Ryan (Ryan Slater) kyllä tavallaan arvostaa eläintutkijaisänsä Michaelin (Stephen Lang) työtä ja rakastaa häntä, mutta samalla ajattelee ettei isä kenties puolestaan rakasta poikaansa, koska keskittyy töihinsä niin tarmokkaasti ettei aikaa tunnu riittävän ihmisperheelleen ja ne eläimetkin ovat ehkä parhaimmillaan sämpylöiden välissä. Siispä kun on tarkoitus matkustaa isän luokse Kiinaan viettämään kesälomaa, ei Ryan ole järin innokas, eikä iloa ainakaan nostata se, että perille saavuttuaan hän saa huomata ettei isä edelleenkään osaa olla luonteva lasten seurassa ja sivuuttaa leikkimielisyyden pistäessään kaiken huomionsa pandojen suojeluun, mikä byrokratian ja salametsästäjien seurassa aiheuttaa suurta kireyttä.
Kun Michael loukkaantuu pandaa suojellessaan ja pelastushelikopteriin ei painorajoituksen vuoksi mahdu enempää lastia, joutuu Tyler jämään keskelle metsää odottamaan. On siellä pojan seurana pikkuvanha tyttö ja kiukkuinen perinteiden vanhusmies (heistä jälkimmäinen vain hetken), mutta idea on selvästi siinä kuinka kaupunkilaispojan pitää tavallaan yksin oppia arvostamaan luontoa, sen eläimiä ja ymmärtää kuinka isä rakastaa häntä vaikkei sitä aina näytäkään. Siispä varotaan koomista Ohukainen ja Paksukainen-sarjan salametsästysduoa ja pelastetaan pandavauva, sillä se karvaturri toimii perheen yhdistäjänä.

Langia on aina kiva nähdä oikeasti kiltin ihmisen roolissa ja hän suoriutuukin tästä perhe-elokuvan tavanomaisesta työnarkomaani-isän roolista mainiosti. Eikä tässä oikeastaan löydä haukkumisen aiheita muistakaan elokuvan näyttelijöistä, vaikka sana tavanomainen kuvastaakin erinomaisesti niin esittäjiä kuin roolejaankin. Kyseessä kun on elokuva josta oikeastaan riittäisi sanottavaksi tämä:

Eli Free Willymaista eläinluontoperhe-elokuvaa, jossa opitaan pienen saarnan avulla jotain itsestäänselvää elämästä ja sen sellaisesta. Mutta herkän ylevä musiikki, kivat eläimet, nätit maisemat ja helpot hahmot pitävät huolen siitä, että fiilis pysyy hyvänä, vaikkei sitten ehkä elokuvan jälkeen juuri mitään ihmeellistä jäänytkään mieleen. Sopii siis kelvollisesti lastenvahtitehtäviin, mutta särmättömyydessään osoittaa miksei tämä suurempaa kolhua puhkikuluttuun lajityyppiinsä tehnyt.

Tähdet: *** (ilman tosi söpöä, iloisesti temmeltävää pandavauvaa: **)
Pandan ihmeellinen seikkailu

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Tuonne sillan keskivaiheille voisi helpostikin kuvitella eräänkin ahkerasti seikkailleen arkeologin viidakkoveitsineen päivineen....

...noir kirjoitti...

Tässä elokuvassa apinoitiin niin surutta eräänkin arkeologiseikkailijan elokuvista tuttua musiikkia, että kunhan John Williams kuolee, niin hän kääntyy haudassaan.