keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tappaja krokotiili (Killer Crocodile, 1989)

No ainakaan tämä elokuva ei turhia jahkaile kun se alkaa repliikillä "hey c'mon" ja samantien kuin sen kuullen kuvassa näkyy elokuvan nimihenkilön jalka, jolloin hetikohta jalan yhteydessä oleva suu märehtii ensimmäistä ihmistä. Siispä nuorta ilakoivaa paria uhkaa kohtalo hirmuisin, sillä ammuin nuolen ilmoihin ja albatrossia haavoitin, eli toisin sanoen kroko vetää jawsit ja popsii ihmiset. Pari kalastajaa siihen perään, mutta nälkä ei tyynny sillä lisää on saatava koska kroko on Abba-fani ja gimme gimme gimme (a man for dinner).
Pian ilmenee, että tähän ilmeisesti Afrikan lähettyvillä (Las Palmasin mainitaan olevan nurkan takana) olevaan etelä-amerikkalaiseen sademetsäjokeen on dumpattu teollisuusjätteitä ja radioaktiivinen saastuminen on kasvattanut tavallisesta naskalihampaasta jättikrokotiilin jolla on jättiruokahalu ja jättipaha asenne. Paikalliset kilpikonnat tosin muuttuivat ninjoiksi, ettei pahaa ilman jotain hyvääkin.
Ryhmä luonnonsuojelijoita koettaa saada teollisuusilkimykset vastuuseen, mutta tietenkin paikalliset viranomaiset ovat lahjottu ummistamaan silmänsä myrkkyjätteiden levitykseltä, joten ei mitään uutta auringon alla. Siksipä ei tule yllätyksenä sekään, että avuksi saadaan sellainen miesten mies, karvainen mestarimetsästäjäköriläs joka tuntee petojen tavat ja tulee pureskelluksi. Luonnonsuojelijat haluavat tietenkin estää metsästyksen, sillä tuleehan tuollaista hallitsematonta ihmissyöjäpetoa jonkun suojella, vaikka se nyt ehtikin napostelemaan viherpipertäjien parhaita ystäviä ja syö heitä myös vastaisuudessakin. Niin sitä pitää, vakaumus ennen kaikkea. Tai no, ainakin siihen asti kunnes tarpeeksi tuttavia on löytänyt kodin vatsalaukusta. Enpä tiennytkään, että perämoottorin lapojen pyöriminen aiheuttaa lihan leikkaamisen ohella myös räjähdyksiä krokotiileissa. Tämä tieto tulee tarpeeseen kun tilanne tulee seuraavan kerran vastaani.

Elokuvan nerokkain kohtaus lienee se kun eräs pikkutyttö jää roikkumaan romahtaneen laiturin reunalle, krokon kalisuttaessa hampaitaan alla ja apuun juokseva mies ei esimerkiksi nosta tyttöä ylös, vaan mielummin laskeutuu roikkumaan vierelle ja tietenkin pidempänä ulottaa jalkansa eläimen suukkiin.
Väheksyä ei saa myöskään kohtausta jossa suuri metsästäjä haukkuu krokoa sammakonpoikaseksi, koska "krokotiilit ovat hyvin herkkiä. Ne raivostuvat, jos niistä puhuu halventavasti."

Tappaja-väli-krokotiili on ihan perushyvää eläinkauhuroskaa jossa ei todellakaan tarvitse odotella kohokohtia, kun ne kerran koetaan jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Vaikka mukana onkin niitä perinteisiä vaanimisjuttuja aina kameran toimimisesta uhan silminä, niin ei tällä elokuvalla ole kärsivällisyyttä pitää murhaajaeläintä varjoissa ja suorittaa vasta loppupuolella suurta valoisaa paljastumista, vaan hitot, mennään heti valtimoalueelle pureskelemaan. Sellaisenaan tämä onkin ihan hauskaa katseltavaa, vaikkakaan ei missään nimessä mitenkään mielenpainuvaa taikka laisinkaan keskitieltä poikkeavaa.

Musiikissa muistetaan huomioida John Williams ja elokuvan krokotiili on aika makeen näköinen. Jälkimmäisestä puheen ollen makee on myös elokuvan kansikuva, mikä tosin ei ole kovinkaan suuri ihme, sillä tälläisille elokuville tehtiin ainakin ennen moniakin aika vaikuttavia julisteita.

Tähdet: **
Tappaja krokotiili

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Minäkin koitan muistaa tuon potkurijutun, kun vesistön vieressä asustelen ja kaikki... :D

...noir kirjoitti...

Minä aion ainakin vastaisuudessa kanniskella veneen perämoottoria joka paikkaan, sillä ei sitä koskaan tiedä kun krokotiili hyökkää kimppuun. Kadulla, puistossa, kaupassa, kotona.

Franco kirjoitti...


Ja jotenkin, vaikka en mikään kielifriikki olekaan, niin tuo tappaja krokotiili erikseen kirjoitettuna näyttää kököltä ja hassulta, eikä taida olla Suomen kielen mukaan ihan se oikea muoto. Mutta näinhän se devarin kansi ja imdb:kin leffan nimen kirjoittaa..

...noir kirjoitti...

Se ei näytä hullummalta tuollaisena kannen kahtia jaettuna logona, mutta pelkkänä normaalisti kirjoitettuna kylläkin. Se on kirjoitettu erikseen takakannen sisältötiedoissakin, jolloin tuntuu sen päätyneen siihen muotoon vain etukannen johtamana. Toisaalta siihen melkein kaipaisi suurempaakin virhettä, sillä sellainen sopii tämänkaltaisiin elokuviin.

Tappaka krokkotili?

Tai ehkä tappajakrokotiilin nimi on Tappaja Krokotiili ja hän oli vain päättänyt hankkiutua ammattiin jossa voisi hyödyntää nimeään huvittavana vitsinä. Vähän niin kuin postinkantaja nimeltä Jack Posti.