lauantai 31. toukokuuta 2014

Evil Dead (2013)

Vaikka poikkeuksiakin joukkoon mahtuu niin valtaosa uusintaversioista sisältää kaikkea muuta kuin uutta ja sitä muutakin yleensä aika heikoin eväin varustettuna, ollen siten useimmiten pettymyksiä ja niitä tuleekin yleensä katsottua odotuksin, että toivottavasti ne edes ovat siedettäviä. Siltikin pitäessään toiveita alhaisina jotta ei varmastikaan pettyisi, niin sitä ainakin salaa haluaisi innostua kovastikin kun etenkin itselleen jostakin tärkeästä elokuvasta tehdään uusintaversio, koska vaikka etukäteen on päättänytkin ettei se remake voi ylittää alkuperäistä, niin juuri sen alkuperäisen vuoksi sen uusintaversionkin katsoo ja se on tahtomattaankin esimerkki johon soisi uutuudenkin yltävän. Ehkei se olisi itselle täydellisenäkään samanlainen kokemus kuin originaali, niin ehkä sitä voisi kuitenkin ymmärtää sen olevan sitä uudemmalle polvelle. Mihin asenneasentoon on vaikea itseään sijoittaa kun kuitenkin suurin osa uusintaversioista on vain yllätyksettömiä efektipäivityksiä, niin sitä on enemmänkin ymmällään siitä miten joku todellakin voisi pitää Marcus Nispelin Texas Chainsawta parempana kuin Tobe Hooperin.
Evil Deadin remake on sellainen jota jo etukäteen pidin epäkelpona alkuperäiseen verrattaessa ja tässä tapauksessa etenkin uskoin uusintaversion kompuroivan pahastikin, sillä jos ne kerran vain päivittävät tehosteita, tekevät kaiken nopeammin ja äänekkäämmin, niin senhän täytyy olla ihan suolesta. Tietokoneistetuissa demonivisioissa ei voi olla mitään yhtä kiehtovaa kuin vaha-animaatioissa ja kumipuvuissa, ja kun alkuperäinen Evil Dead on jo itse hyperaktiivinen möykkäävä energiapurkauma, niin eihän sellaista voi enää paisutella menemättä vahingossakin liiaksi sinne komedian puolella, jota alkuperäinen Evil Dead jo itse hyödynsi ihan tarpeeksi paljon. Jonkinlaista kiinnostavuutta remakea kohtaan kyllä nostatti tekijöiden mainita siitä, että tässä versiossa nimenomaan välteltäisiin huumoria viimeiseen hetkeen saakka ja kyseessä olisi aiempien kauhukomedioiden sijaan kauhukauhua (vähän niin kuin Sydän Sydän) ja koska kaikki kolme aiempaa Evil Deadia ovat osa enemmän ja osa vähemmän humoristisia, niin kenties juuri se komiikan poistaminen voisi olla se "uusi asia" jota minä kaipaisin ja vaikka lopputulos ei täysin miellyttäisikään, niin pystyisin perustelemaan ainakin itselleni elokuvan puolustavan paikkaansa ollessaan edes jollakin tavalla erilainen kuin alkuperäinen teos. Ajatus tuntui oljenkorteen tarraamiselta kun mieleen hiipivät kaikki remaket Prom Nightista Elm Streetiin ja päätinkin, että sitten kun viimein uskaltaudun katsomaan Evil Deadin uusintaversion, niin katson se koska se on Evil Dead, ei koska odottaisin siltä mitään muuta.

Siispä joukko nuoria matkaa keskelle ei-mitään mökkeilemään ja etenkin auttamaan yhtä heistä pääsemään eroon huumeriippuvuudestaan. Vieroitusoireet lievät pienempi paha kuin kellarista tehty löytö, Kuolleiden kirja joka vapauttaa aika tuhman demonin joka valtaa juuri tuon addiktiivisen ihmisen, Mian (Jane Levy) kehon ja mielen. Kun Mia ymmärtää pahaa tapahtuneen ja anoo pääsyä pois, niin ystävät toverit uskovat kyseessä olevan vain halun päästä takaisin huumeiden maailmaan, mutta pian kaikki paikalla olevat saavat huomata kyseessä olevan jotain aivan muuta kuin vain narkoottisia houreita, eikä litroittain limaverta oksentava nainen kenties kuitenkaan kärsi vain "psykoottisista oikeista" kuten yksi elokuvan valopäistä toteaa.

Eipä räjäyttänyt tajuntaa ei, mutta Evil Dead vuosimallia 2013 on siltikin varsin hyvä kauhistelu. Uskallanpa kirjoittaa, että jopa parhaimpia uusintaversioita joita tämän nykybuumin seurauksena on maailmaan syntynyt.
Se tosiaan karsi kovalla kädellä komiikkaa pois ja tuo tilalle massayleisölle suunnattujen kompuutterikauhujen sijaan varsinkin viime vuosien patonkikauhuista tutun extremegoreilun ja siinä missä alkuperäisessä versiossa iskut ja visvan lennätys ovat absurdia kauhukomiikkaa, niin nyt se on vakavaa vihaa ja jos ennen pelkotilan pystyi laukaisemaan hermostuneellakin naurulla, niin ei enää, sillä vain pökäleet housuissa on luvallista (joskin sitä sääntöä on kuitenkin helppo rikkoa). Joten kyllä, se toivomani jotain uutta ainakin sarjan itsensä sisällä on toteutettu ja vaikka itse en koskaan olekaan juuri ollut mikään suuri goren ystävä, eikä tämä nykysuuntaus siitä extremeväkivallasta, gornosta tai mistä lie kidutuspornosta ole mieleeni, niin Evil Deadin uusintaversioon sellainen sopii ihan hyvin, luoden metsän keskelle onnistunutta demoniakauhua.

Mielenkiintoisesti vaikka tämä on tunnistettavasti Evil Deadin uusintaversio miljöön, tarinarungon ja kohtaus- sekä kuvausviittausten ansiosta, niin elokuvan vakava sävy yhdistettynä saatanalliseen riivaamiseen tuo ajoittain Evil Deadia enemmän Manaajan mieleen.

Niin sanottu gross-out factor on vahvana Evil Deadissa ja niinpä virtsa, limaiset lonkeroraiskaukset ja revityt visvanaamat ovat arkipäivää tässä todellisuudessa. Kun siihen yhdistetään muutenkin äärisynkkyyttä huokuva tunnelma ja erittäin onnistunut äänimaailma, niin kauhuelokuvana Evil Dead on suositeltavaa katseltavaa. Vakaumuksella toteutetun tunnelman ansiosta se liioiteltu ja liiankin usein tapahtuva goreilu ei aiheuta puutumista, mutta sellaisen vaara kuitenkin on, sillä joka ainoa iskusävelmä toteutetaan menemällä liian pitkälle. Jos ajatellaan sitä Manaajaa, niin hetkittäin Evil Dead tuntuu kuin loopilta joka koostuu jostain hernekeitto-oksennuksesta. Kuitenkin yleisesti näitä verikekkerifetissejä ajatellen pahuuden riivauksen painotus tekee Evil Deadin sadistisesta riepottelusta jotenkin perustellumpaa kuin vaikkapa huonojen esimerkkien Hostelien poraamisista.

Evil Deadin remake ei sinänsä tuo peliin mitään sellaista mitä muut elokuvat eivät olisi jo tehneet, mutta se eroaa erinomaisesti aiemmista osista, ollen ainakin omassa sarjassaan uusi versio ja vaikka en ehkä oikein uskokaan sen saavuttavan samanlaista statusta kuin millaisesta Sam Raimin elokuva nauttii, niin hyvä elokuva se silti on. Erinomainen nelososa, sanotaan niin.
Alkuperäistä kunnioittava ylivetäminen on onnistuttu toteuttamaan aivan erilaisella tyylillä ja tunnelmalla, näyttelijät ovat sopivan tyhjiä tauluja olematta kuitenkaan onttoja ja mikä parasta, suoristakin Evil Dead-viittauksista huolimatta kyseessä on tarpeeksi oma elokuvansa, jotta vertailut eivät tee pahaa.
Niihin Evil Dead-viittauksiin liittyen nautin joistakin kamera-ajoista jotka ovat kovinkin tuttuja ja pidän niistä etenkin siksi, että niitä käytettiin vain mausteina tuomassa perimmäistä makua pintaan.

Se mistä en juuri pitänyt oli se tarpeeton cameo tai jotain sinne päin (siitäkin huolimatta, ettei se liity enää itse varsinaiseen elokuvaan), sillä vaikka kyseessä on maailman coolein tyyppi, niin samoin kuin Stan Leen vierailut Marvel-leffoissa, se rikkoo sen omana leffana olemista.
Lisäksi onhan se myönnettävä, että kyllähän se visvan lennätys tuntui hetkittäin tylsistyttävältä ja en edelleenkään tajua, että miksi helvetissä nykykauhussa toistuvasti kuvitellaan jonkun tytsyn jolla roikkuu tukka silmillä olevan pelottava. Se ei nimittäin sitä ole. Tai siis voihan se tyttö olla vaikka millainen piru ihmishirviöksi tahansa, mutta roikkutukka ei sitä pelottavuutta luo.
Niin ja uusi Kuolleiden kirja oli aika kehnon näköinen opus ja en oikein pitänyt siitä, että sankaritar pääsi demonistaan eroon, sillä elokuvan muu osuus tuntui vakuuttelevan, että kerran riivattu on aina riivattu.

Juonesta minun pitää mainita sen verran, etten oikeastaan välittänyt siitä hevonpätkääkään. Se on kuitenkin se sama puhkikulunut kertomus jossa joukko ihmisiä menee metsään ja jokin lahtaa heidät. Siispä sama tarina on tehty satatsiljoonaa kertaa muulloinkin ja aina ne uhrit ovat yhtä nimettömiä ja kasvottomia. Hitot minä välitän siitä onko yksi hahmoista narkkari vai ei, sillä ei se muuta mitään. Demoni tulee ja tappaa pihassa ja puutarhassa, keräili yksi hahmoista Aku Ankkoja taikka vetää hepoa. Näin ollen pisteytykseni rakentuu suurimmalta osalta siitä onnistuttiinko mielestäni Sam Raimin Evil Deadin draivi tuomaan esille ja eri tavoin kuin miten se alunperin tehtiin. Onnistumisprosentti aika saatanan suuri.

Tosin tälläisessä tapauksessa onnelliset loput ovat vain väärin, joten se näkyy myös arvosanassa.

Tähdet: ***
Evil Dead

2 kommenttia:

Jessus kirjoitti...

Itselläni on ollut tarkoituksena katsastaa uudelleen läpi koko "Evil Dead"- sarja ja lopuksi luonnollisesti sitten tämä uusintaversio. En ole kuitenkaan vielä saanut tarvittavaa inspiraatiota tuohon urakkaan.

Tämä uusintaversio on kyllä kerännyt hämmästyttävän paljon hyvää palautetta, tai ainakin verraten moniin muihin uusintafilmatisointeihin.

...noir kirjoitti...

Rohkenen olettaa, että syy miksi Evil Deadin remake on saanut kehuja johtunee siitä, ettei sitä katsoessa tunnu siltä kuin se olisi tehty vain rahastamaan alkuperäisellä.