lauantai 26. heinäkuuta 2014

The Mechanic (2011)

Olen maininnut tästä aiemminkin ja mainitsen nyt uudestaan etten oikein ymmärrä tätä pakkaustatapaa jota tässä The Mechanicissakin hyödynnetään, jolloin kotelossa on sekä bluray että dvd. Vain dvd-soittimen omistaville blulevy lienee hyödytön ja heillä joilla on bluray-soitin eivät varmaankaan milloinkaan pistä dvd-levyä pyörimään. Varsinkaan tapauksissa joissa blu-versio on se muka ns. parempi vaihtoehto, eli director's cut, tms. Nytkin The Mechanicin kohdalla blu näyttäisi olevan jonkinlainen pidennetty versio, taikka vastavuoroisesti dvd lyhennetty ja siten dvd:n katsoville annetaan vähemmän. Okei, ymmärrän kyllä jos bluray-ihmiset katsovat sen dvd:n vertailun vuoksi. En nyt siis puhu mistäään kuvan- ja äänenlaadullisesta vertailusta, vaan esimerkiksi sen erilaisen leikkauksen vuoksi. Mutta aika tarpeettomalta lisältä se dvd vaikuttaa, kun tiedetään että tälläiset erot saadaan yleensä mahdutettua samalle levylle ja jos mukana olisi kaksi eri versiota elokuvasta, niin ei siihen tarvita kahta eri formaattia. Näin ollen uskonkin, että joku helvetin markkinointijehu on asiasta vastuussa ja syy näiden naittamiseen löytyy tarkoituksesta koettaa houkutella dvd-soittimien varassa elävät siirtymään blurayn käyttäjiksi. Siksi silloin tällöin se blu-versio levyistä on jollakin tavalla erilainen, kuten nyt vaikkapa ekstramateriaalien suhteen, tms. ja ihmiset muka haluavat sen vuoksi kokea mitä on bluray ja miltä tuntuu kun katselee blurayta. WOOOUUUUU! Mutta ihan oikeasti, kuka hitto nyt menee ostamaan uuden laitteen kotitalouteensa vain nähdäkseen muutamia minuutteja pidemmän The Mechanicin, kun ne minuutit olivat varmaan syystäkin poistettu. Samalla tämä yhteenpakkaaminen ja sen avulla kokonaan toisen viihdelaitteen ostamiseen houkuttaminen kielii siitä, ettei bluray ole lyönyt itseään läpi kuten odotettiin. Liekö se mikään ihme, kun edes menestyselokuvista ei saada aikaiseksi blu-julkaisuja jotka oikeasti eroaisivat dvd-versioistaan muutoin kuin terävämmän tekstityksen ansiosta. Halpisleffoissa sen jotenkin ymmärtää ettei mukaan laiteta kuin pelkkä elokuva ja jos mukana on edes traileri tai kaksi niin jei ja hurraa, mutta oikeasti kiukuttaa kun ostat jonkun ns. ison elokuvan (siis kooltaan. Niin kuin kaksimetrisen), eikä siihen saada laitettua edes pottuuntuneen kokin sylkäisyä mukaan. Saati sitten että se lisämateriaalien puute tarkoittaisi sen kustannuksella niin terävää kuvaa, että silmät puhkeavat kun sitä katselee ja ääntä jonka vain koirat voivat kuulla. Ja niin sitä luvattiin, että nyt kun mahdollisuuksia on enempään niin sitä saa enemmän, mutta kun se tunnetusti on special editioneita lukuunottamatta bullshittia, niin viitsiikö sitä maksaa euroakaan enemmän saadakseen saman kuin euron halvemmalla. Tässä siis sivuutetaan tyystin ne uusien vempeleiden sokaisemat ääliöt jotka vaahtoavat blurayn olevan aina parempi vain koska se on bluray, sillä näillä ihmisillä ei ole sen enempää uskottavuutta kuin heillä jotka eivät voi katsoa jenkkileffoa koska niitä ei ole tehty Puolassa ja heillä jotka eivät voi katsella aasialaista elokuvaa koska siinä ei puhuta amerikkaa fuck yeah.
The Mechanicin tapauksessa olisi hyvin voitu jättää toinen levyistä pois (joko dvd tai bluray) ja laittaa tilalle Charles Bronsonin The Mechanic, kun kyseessä kuitenkin on sen elokuvan remake. Itse asiassa sellaista olisi syytä harrastaa aina kun kyseessä on uusintaversio, jotta siitä saataisiin oikea vertailukohta mukaan ja ennen kaikkea osoitettaisiin että siellä on historiakin, ettei luultaisi Wicked Gamea Ville Valon kirjoittamaksi kappaleeksi.

Arthur (Jason Statham) on ammattitappaja ja kuten asiaan kuuluu, paras mitä rahalla saa. Luonnollisesti hän joutuu rei'ittämään kollegansa kauttaviiva isähahmonsa Harryn (Donald Sutherland) ja yksinäisen suden ulvonta saa herkempiä sävyjä kun Arthur päätyy ottamaan murhaamansa miehen pojan, Steven (Ben Foster) oppilaakseen tappamisen jalossa taidossa. Ei liene yllätys edes alkuperäistä elokuvaa näkemättömille, että edessä on petoksia niin lähellä kuin kaukanakin ja ruumismäärä kasvaa.

Varsin onnistunut remake, tai kuten tämänkin kohdalla halutaan mielummin sanoa, reimagining. Perusidea zenmäisestä ammattitappajasta joka eräänlaisen syyllisyydentunnon seurauksena ryhtyy uhrinsa pojan mentoriksi ja täten kouluttaa tästä itselleen kohtaloa on edelleen paikoillaan, mutta moderniin henkeen kuuluvaa cooleusastetta on nostettu ja hahmoja ainakin koetttu syventää. Niin ja tätä uuden oman pojan odotetun petoksettoman petoksen yllätyksellisyyttä koetetaan kasvattaa tekemälle heistä aiempaa läheisempiä, kun kerran oikein joutuvat yhdessä kohtaamaan oletettavasti suuremman yhteisen uhan.

Statham tietenkin on samalla tavalla muistakin elokuvistaan tunnistettava Statham, kuten Bronson oli Bronson ja Arthurin kohdalla Stathamin fyysisempi olemus on hahmon suurin muutos kun luonne on pidetty on tutun seesteisenä. Mikä ei liene yllätys, sillä vaikka Statham onkin liikkeissään eläväisempi kuin Bronson, niin sama vähäleisyyden tunne on mukana puheissa ja ilmeissä. Karisma, ei kivikasvoisuus (vrt. Clint Eastwood).

Ben Fosterin esittämä Steve on duosta se jota on koetettu saada erilaisemmaksi kuin aiemmassa versiossa ja aivan ymmärrettävästi, sillä Jan-Michael Vincentin tapaan esitetty Monacon Andrea Casiraghi ei varmastikaan toimisi tässä tapauksessa. Siispä playboymaneerit pois ja Fosterille tuttu väkivaltainen psykoottisuus päälle. Ihan oikeasti, Foster on selvästi erikoistunut pipipääesiintymiseen. Hyvä niin, sillä kyseessä on ihan sopiva muutos.

Tyylillisesti The Mechanic vuosimallia 2011 on tietenkin värikorjattu (näkökulmasta riippuen) tyylikkään oranssiksi, leikkaus on vauhdikkaampaa ja toiminta koreografioidumpaa. Nykyaikaista toimintaa siis.
Muutokset vauhdissa, väreissä ja yhden hahmon luonteessa eivät nyt ole tarpeeksi oikeuttaakseen reimagining-termiä, mutta sellaisena voisi pitää tätä pomo pettää ja hänet pitää kohdata tappamalla armeija palkkamurhaajia-ajatusta joka dominoi elokuvan loppupuolta. Valitettavasti vaikka se idea tuokin mukanaan hyvää toimintaa, niin se on kaikkea muuta kuin uutuuttaan hohtava ja imagining on siten aika mielikuvituksetonta. Siltikin kyseessä on sujuvasti kulkevaa stathactionia ja se riittää.
Tehdään vain yksi korjaus.
Noin on parempi.

Tähdet: ***
The Mechanic

4 kommenttia:

corum81 kirjoitti...

Itse olen miettinyt ihan samaa noista blu-ray/dvd-julkaisuista. Tuntuu jotenkin, että se dvd menee hukkaan kun se jää vain kököttämään sinne koteloon.

Kannatan ehdottomasti ajatustasi remakejen ja alkuperäisten sattaamisesta samoihin kansiin. Siinä olisi sentään jotain ideaa.

...noir kirjoitti...

Eihän se tilaa vie kun kotelo pysyisi saman kokoisena oli siellä yksi tai kaksi levyä, mutta voisi ne mahdollisuudet silti hyödyntää paremminkin.

Anonyymi kirjoitti...

Pakkaustavasta tuli mieleen että kerran kuuln huhua että tulis pakkaus jossa on 1 LEVY, KAKSIPUOLINEN, toisella puolella DVD ja toisella Blu-Ray.

Mutta tosiaan mitä Blu-Ray soittimen omistajalle hyötyä DVD:stä ja toisinpäin.

...noir kirjoitti...

Minäkin muistan, että sellaisia oli tarkoitus tulla markkinoille. Ja silloin kun cd-formaatin myynti rynnisti alamäkeen ja siksi aloitettiin kaikenlaisten bonusten lisääminen, kuten esimerkiksi musiikkivideoita omalla dvd:llä, tms. niin tuolloin jokin isompi viihdeyritys visioi kaksipuolisia levyjä joissa toinen puoli on cd ja toinen dvd. Kaksipuolisia levyjähän on nähty, ettei se mikään harvinaisuus ole, mutta enpä muista nähneeni kertaakaan sellaisia joissa toinen puoli on bluray ja toinen dvd, taikka dvd ja cd, vaan ne ovat aina erillisiä levyjä. Voisin kyllä uskoa että noita dvd/blu- sekä dvd/cd-vaihtoehtoja on jossain päin maailmaa, mutta mitäpä me siitä välitämme.