torstai 11. joulukuuta 2014

The Dark Ride (Killer's Delight, 1978)

San Franciscossa pakettiautoilee äititraumainen, hikinen, paranoidi, seksuaalisesti turhautunut poliiseja kissa ja hiiri-leikissä kiusoitteleva sarjamurhaaja (John Karlen) joka on päättänyt poistaa maailmasta sen kaikkein suurimman synnin ilmentymän, eli liftaavat nuoret naiset. Danny on hänen nimensä.
Vaimoaan pettävä kovanaamakyttä Vince (James Luisi) on huolissaan sopivassa liftaamisiässä olevan tyttärensä hengen puolesta ja ottaa siksi murhaajan jäljityksen henkilökohtaisena missiona. Tietenkin hän rupeaa toimimaan vastoin lakia, murtautuen epäillyn asuntoon ja sen sellaista, ja kun oikeaan osutaan niin sitten värvätään se salasuhde, Carol (Susan Sullivan) uhriksi. Jollaiseksi hän päätyykin. Kuten myös kaksi Vincen työtoveria jotka sankarikyttämme epäpätevyydessään patistaa toimimaan työajan ulkopuolella ja kuolemaan siellä. Onneksi Vince sentään teloittaa armotta itkuisena antautuvan selvästi kallotohtorin tarpeessa olevan murhaajan. Lopputekstien mukaan Vince myöhemmällä urallaan sai useammankin vastaavanlaisen tappajan kiinni, kunnes katosi, puff, savuna ilmaan.

Ohjannut, tuottanut, leikannut Jeremy Hoenack.
Sääli vain, että hän taitaa tämän perusteella olla niitä moniosaajia jotka toki osaavat suorittaa useampia asioita, mutta eivät mitään kunnolla. Kyseessä nimittäin on laiskasti puhkikuluttuja latuja pitkin kulkeva jännäri joka hädin tuskin jaksaa pitä katsojansa hereillä. Kun sarjamurhaajatrillerin jossa sadistinen murhaaja jallittaa non stoppina muka fiksuja kyttiä kiinnostavin kohta on se kun elokuvan kivikova kyttä on vaivautunut hypnoterapeutin vastaanotolla, sillä eihän tosi mies voi antaa toisen miehen puhua itselleen lempeästi niin Ted Bundya varmaan hävettää tieto siitä, että tämä pohjautuu hänen tekosiinsa.
Toki mukana ovat kaikki tarpeellinen sieltä äpärälapsena olemisesta tekoviiksiin ja poliisille lähetettyyn ota kiinni jos saat-viestiin, mutta meno on laiskaa... niin kovin, kovin laiskaa.

Okei, se kuinka jännitystä koetetaan luoda musiikilla joka kuulostaa samanlaiselta kuin se piirrettyjen pianonpimputus jolla osoitetaan hahmon kulkevan varpaillaan kun joku stalkkaa häntä on suht' hauska juttu. Vaikka koomisuutensa vuoksi se ei tosiaankaan saa uskomaan hengiltäviiltelijän vaanivan varjoissa.

Tähdet: *
The Dark Ride

Ei kommentteja: