perjantai 26. helmikuuta 2016

Elokuvahaaste 2016: 12. Elokuvan nimi viittaa vuorokaudenaikaan

Midnight Warrior (1989)

Uutistoimittaja Nick (Kevin Bernhardt) on niin sanottu ambulanssijahtaaja, joten hänen ammattietiikkansa on enemmän tai vähemmän suolesta. Jo jonkin aikaa saastaisen kaupungin ihmisraunioita seurattuaan on Nick alkanut hieman kyllästymään lian tonkimiseen, mutta kun päätoimittaja Buddy (Bernie Angel) vaatii budjetin leikkkauksen ja irtisanomisen uhalla kovempaa kamaa eetteriin on miehen tehtävä mitä miehen on tehtävä. Siispä suin päin vaaratilanteeseen mukaan ja kun kerran kytät eivät uskalla pelastaa auto-onnettomuuteen päätynyttä naista on Nickin se tehtävä ja näin toimittajasta itsestään tulee illan kuumin uutinen. Buddy haluaa repiä tilanteesta irti kaiken mitä mahdollista on ja ryhtyy antamaan Nickille entistä enemmän töitä, joilla on keskenään hieman liiankin paljon yhteistä. Kaikki tuoreimmat keikat (ai niin, niitä on sitten todellisuudessa tasan yksi) kun tuntuvat johtavan Nickin ammuskelujen sun muiden vaaratilanteiden keskiöön pelkän ulkopuolelta katsomisen sijaan. Buddy rupeaa jopa murhaamaan ihmisiä jotta saisi Nickille uutisoitavaa, mutta mitäpä tuosta sillä tavallahan ne Fiidinkin jutut taidetaan toteuttaa.
Sivussa Nick hempeilee naapurintytön ja lapsuuden ihastuksensa Angelinan kanssa (Lilly Melgar), mutta neidin varsinainen merkitys elokuvalle on olla nätti uhri jonka vuoksi sankarimme ymmärtää viimein mikä on oikein ja mikä ei.

Elokuvassa on kohtaus jossa attentaatin kohteeksi joutuva senaattori pitää tyypillistä poliitikkopuhetta sanoen "...a light of hope, a light on understanding, a light of a new day" ja tuosta kuvasta näette kuinka osuvasti se on käännetty:
Kellonaikakin on väärä.
Tuo kohtaus on mainio jo siksiksin, että helikopterilla saapuneiden ammuskelijoiden kohteena näyttäisi olevan senaattorin sijaan hänen esittelemänsä koulun tai jonkin muun pienoismalli, sillä ainakin siihen kaikki luodit osuvat.

Kyseessä on Pepin/Merhi-elokuva, joten jo se riittää kertomaan ettei kyseessä ole kovinkaan laadukas tekele. Siis jos laadun mittareina käyttää uskottavaa, eläytyvää näyttelemistä ja mitä tahansa muuta seikkaa jonka yleensä yhdistää ns. hyvään elokuvaan. Kuitenkin ollakseen nimenomaan Pepin/Merhi-elokuva on Midnight Warrior varsinkin tarinansa lähtökohdilta (shokkiuutisia jahtaava toimittaja ajautuu niiden tehtailuun ja syöksyy koko ajan syvemmälle pimeyden sydämeen) huomattavasti ajatellumman oloinen kuin mitä yleensä kohtaa katsoessaan tuon kaksikon elokuvia. Paremmilla näyttelijöillä, hyvällä ohjauksella ja suuremmalla keskittymisellä tarinan mielenkiintoisimpaan osaan olisi lopputulos voinut olla vaikkapa Jake Gyllenhaalin tähdittämä Nightcrawler.
Olen aika pahan flunssan kourissa tätä kirjoittaessani, joten en ole aivan varma kuinka paljon päänsärystäni johtuu talvisairaudesta ja kuinka paljon Midnight Warriorista, mutta sen verran kauhistuttavaa huutonäyttelemistä aika moni elokuvan sivuosien esiintyjistä harrastaa, että se ei ainakaan oloa paranna. Ja jos roolia ei vedetä läpi huutamalla keuhkoja puhki niin sitten sitä ollaan kuin eleetön tiiliseinä, eikä sitäkään nyt voi kovin onnistuneeksi kutsua, sillä tiili taitaa hengittää hieman enemmän. Pääosassa oleva Bernhardt ei nyt aivan onneton ole, mutta sen lisäksi että näyttää Kevin Dillonilta on hän yhtä mitäänsanomaton näyttelijä
ja toistaiseksi paras roolisuoritus jonka olen Bernhardtilta nähnyt oli täysin mulkeromaisen yökerho-omistajan osa Hellraiser kolmosessa ja sen perusteella hän istuukin paremmin inhottavien ihmisten rooleihin kuin sellaisen jonka puolella pitäisi olla.
Mutta ei hän elokuvan yleistasoa ajatellen huonokaan ole, vaikka ei todellakaan nosta sitä korkeammalle. Tosin ei hän yksin siihen olisi pystynytkään, sillä kyllä ne siirappiset musiikkivalinnat (ihan oikeasti, tässä valintalogiikka on sellaista kuin jos Meat Loafin I'd Do Anything For Love (But I Won't Do That) soisi ihan missä tahansa kohtaa Jahtia) ja muut kömpelyydet aika tehokkaasti pilaavat synkkien, sateisten katujen keuhkopöhötunnelmat ja vaikka tarinassa onkin potentiaalia, ja tunnelmassa on hieman yritystä samanlaiseen öiseen itsarifiilikseen kuin Taksikuskissa ja Bringing Out the Deadissa on tämä kaukana onnistuneesta. Siispä kyseessä on tyypillinen Pepin/Merhi-elokuva. Vain kyborgipoliisit puuttuvat.
On tämä silti tähän asti näkemistäni Pepin/Merheistä ensimmäinen jonka kohdalla toivoisi, että olisivat yrittäneet enemmän ja karsineet pois kaikki ammuskelukohtaukset sun muut tarpeettomat toimintaosuudet, ja vain pistäneet tarmonsa siihen ihmiselon kurjuuden maksimoimiseen. Mutta eihän sellaista voi myydä näiden tekijöiden fanikunnalle ja siksipä vaihtoehtoisen kansikuvankin tulee olla tälläinen:

Tähdet: *

Lopuksi tahdon mainita vielä jotain tähän elokuvaan liittymätöntä. Paitsi että se liittyy sittenkin.

Ei tarvitse montaakaan sekuntia blogini sisältöä vilkaista kun ymmärtää minun katselevan enemmänkin tälläisiä Midnight Warriorin kaltaisia roskaelokuvia (huom. nimenomaan roskaa, ei sen tarvitse olla kulttia) ja oikeasti pitävän niistä. Jokainen kerta kun kun kirjoitan jostain nimettömän oloisesta B-sonnasta, koetan tietenkin etsiä aiheeseen sopivan kuvan tai kaksi (kansikuva on lähes poikkeuksetta aina skannattu omasta kappaleestani). Tietenkin mieluusti itse elokuvasta olevan kuvan. Vaikka netistä löytyykin niin sanotusti kaikki ja enemmänkin, on juuri Midnight Warriorin kaltaisen elokuvien kohdalla paha aukko ja enimmäkseen sellaisia googlaillessa löytää todennäköisemmin ihan muiden elokuvien kuvia. No kuitenkin, juuri näitä tuntemattomampia elokuvia googlaillessa törmää muihin yhtälailla ja usein täällä päin maailmaa vieläkin nimettömämpiin elokuviin, jolloin minä rupean surkuttelemaan kun tuotakaan ei ole saatavilla, mutku mä haluun. Olenpa vielä niin vanhanaikainen elokuvankatsoja etten tunne oloani hyväksi katsoessani elokuvaa netistä, vaan vaikka se sitten olisi surkea kopio niin kaipaan sitä fyysistä tallennetta ja täten en ensimmäiseksi tai edes toiseksi siirry etsimään sitä kulloistakin friikkielokuvaa ladattavaksi. En tietenkään jätä jotain katsomatta jos nettikatselu vaikuttaisi olevan ainoa mahdollisuus sen näkemiseen ja sillä tavoinhan tulin nähneeksi aivan mainion kehnon Bolo Yeungin elokuvan Chinese Hercules. Kuitenkin mielummin fyysinen tallenne ja siksipä ne googlailun yhteydessä vastaan tulevat elokuvat välillä harmittavatkin, kun ei niitä kaikkia ole sitten mahdollista nähdä. Eipä siihen tosin aikakaan antaisi myöten ja nytkin hyllyni ovat täynnä katsomattomia elokuvia.
Oli niiden katseluun aikaa tai ei, ei se silti helpota kun Midnight Warrioria googlatessani eteen astui elokuva jonka todellakin haluaisin nähdä:
Vaikuttaa aivan hiton makeelta. Jos ei muuten niin ainakin siksi, että elokuvan IMDb-trivioissa on seuraavanlainen maininta ohjaajasta: "J.R. Bookwalter is embarrassed by this film."
Ja tuollaisiin törmääminen on todennäköistä vain jos kaipaa muitakin samanlaisia, mikä juuri osaltaan tekee roskaelokuvien katselusta kiinnostavampaa kuin tuttujen ja turvallisten ison rahan ja lahjojen haaskauksista.

11 kommenttia:

Waltsu kirjoitti...

Ai että! Oikein itse skannaat ne kansikuvat! En olekaan ennen ajatellut millainen haaste sinulla onkaan löytää kuvituskuvaa näihin juttuihisi, kun itselläkin on välillä (ja vain välillä, tosiaan) vaikeuksia löytää ainakaan hyvälaatuista kuvaa jostain elokuvasta ja ne elokuvat mitä minä katson ovat sentään aika yleisiä!!

Sitä minäkin vähän väliä harmittelen, että niin pirun huonosti on mahdollista katsoa jotain harvinaisempia helmiä. Ehkä, toivottavasti juuri digitaaliajan edetessä nettiinkin voisi tulla yhä vain suurempi kokoelma kaikenlaisia elokuvia xD

Tuoppi kirjoitti...

Mistä näitä Pepinejä ja Merhejä oikein sikiää? Tuntuu, että aina vaan jostakin niitä esiin pukkaa, vaikka kahmalokaupalla on jo ehtinyt niitä itselleen kahmimaan...

Joskus osuu kohdalle semmoinen leffa, ettei siitä löydy kunnolista kansikuvaa, joten joutuu postausta tekiessään turvautumaan erinäisiin vippaskonsteihin. Kannen skannaaminen on yksi sellainen, mutta juuri tällä hetkellä en ole siihen kykeneväinen, sillä vanha monitoimivempeleeni ei käy ohjelmallisesti yksii Windows kybän kanssa. Kannen valokuvaaminen kuitenkin onnistuu, tosin siihen olen joutunut onneksi turvautumaan vain yhden ainoan kerran. Tarttis varmaan hommata uudempi monitoimikone. Saisi postaukseen skannattua muutakin kuvallista matskua näytille sillä kurin...

Graduated Cylinder kirjoitti...

Varmaan samasta lähteestä kuin Dingo Pictures- tuotoksia (tälläkin viikolla löytyi taas yksi).

Mulla myös on skannerista puutetta ja joskus harvoin kun laitan kansikuvan, on se joko kehnohko valokuva tai jokin netistä kaivettu.

Chinese Hercules näyttää trailerin perusteella varsin mainiolta.

...noir kirjoitti...

Jotenkin kuulin päässäni tuon Cilon kommentin alun tällä tavoin: "uu, herra isoherra rahamassi ihan skannaa kannet. Pitäisikö siitä antaa mitali. Häivy Stephen Hawking, kaupungissa on uusi nero."
Mutta ei siellä rivien välissä varmaankaan niin lukenut.

Eipä sillä kuvavalinnalla hirveästi väliä ole ja sama se minulle jos ihmiset hakevat kuvansa netistä (haen minäkin ne yleensä silloin kun kyseessä on suuremmalle massalle suunnattu ja usein uduempi elokuva, koska niistä löytää usein vaivatta saman version kansikuvan), joten ei sitä ollut tarkoitettu kritiikiksi mihinkään suuntaan ja tuskinpa te sitä niin otittekaan, mutta minä yleensä skannaan sen kannen vain näyttääkseni mikä katsottu versio oli, jotta jos joku on halukas etsimään saman version tietää sitten mitä hakea. Varsinkin silloin kun eri versioiden välillä on esimerkiksi ekstrojen suhteen eroa tai kyseessä on jokin venytetty director's cut, niin tuolla tavoin näkee onko hakusessa oleva elokuva juuri se versio jonka minäkin katsoin. Silloin kun minulla on katsotun elokuvan vhs-kansi kokoelmissani, käytän sitä taatusti ennemmin kuin katsotun dvd:n/blurayn omaa kantta.

Minulla muuten on oma löyhä linjani käytettyjen oheiskuvien suhteen, joten yleensä on juuri sillä kuvalla on syy olla mukana.

Kyllä minäkin ihmettelen, että miten noita Pepin/Merhejä löytää niin helposti, sillä kenen mielestä juuri heidän elokuvansa tuntuivat varmalta kaupalliselta hitiltä levitettäväksi. Ainakaan minun niihin käyttämän rahamäärän perusteella julkaisija ei pysy kauaa toiminnassa.

Niin ja minä ostin tällä viikolla kolme Dingo Picturesin tuotosta. Jei!

Waltsu kirjoitti...

*nauran ääneen!
Ei, en todellakaan tarkoittanut kommenttejani niin. Olen itse asiassa joskus aikaisemminkin miettinyt kirjoituksiani "toisella silmällä" ja huomannut, että välillä kun vilpittömästi yritän kehua jotain tai kuulostaa aidosti yllätyneeltä tai vastaavaa, kuulostankin tekstin välityksellä ironiselta tai sarkastiselta. Mutta se ei ole tarkoitukseni.

Tarkoitin lähinnä vain, että onpa mielenkiintoista, että joudut näkemään niin paljon vaivaa kuvien eteen, että joudut jopa skannaamaan ne (taas, kuulostan ironiselta/sarkastiselta, mutta ei ole tarkoitukseni).

Jotkuthan merkkaavat kuviensa lähteet vielä siihen kuvan alle, mutta itse en ole pahemmin harrastanut sitä. Ajattelin jossain vaiheessa, että jos poliisilla on aikaa raidata minun blogiani luvattomien kuvien käytöstä, niin maailmassa on asiat niin hyvin, että sitten voi ihan huoletta sen sakon vaikka maksaakin xD Ja jostain muistan lukeneeni, että tekijänoikeuksilla suojattuja kuvia saa käyttää internet-julkaisuissa, jos ne mainostavat kyseistä tuotetta, johon kuvat liittyvät.

Mutta itse ei ole sentään siis koskaan tarvinnut itse rueta väkertämään niitä kuvia, sillä onhan ne kuitenkin tekstiä elävöittäviä elementtejä,joita ilman kaikki se teksti, jota minäkin välillä puserran liikaakin per elokuva, näyttääkin juuri siltä. Kun siinä on kuvia ohessa (ainakin kuvittelen, että) sitä on helpompi lukeakin.

...noir kirjoitti...

Aluksi en käyttänyt tekstien ohessa kuin pelkkää kansikuvaa, koska jääräpäisesti ajattelin niiden vievän liikaa huomiota varsinaiselta sisällöltä. Jonkinlaisena pelottavana esimerkkinä kun olivat "bloggausurani" vilkaistut esimerkkiblogit, jotka sortuivat lähes pelkkiin kuvapostauksiin ja minä ajattelin, että kyllä minulla on muutakin kerrottavaa kuin pelkkä laiska kuvien latominen. Sitten tietenkin tajusin etten ole niin hyvä kirjoittaja, että minun kannattaisi tukeutua vain siihen.
Ei nyt sentään, pidän itseäni ihan kelvollisena tekstinikkarina ja alussahan sitä etsi kuitenkin omaa tyyliään, vaikka olisikin ollut jo silloin siinä uskossa tapansa tehdä jotain olevan jo täydellinen. Kuvien uppiniskainen välttely oli turhaa jo siksikin, että monesti se kuva tai kaksi auttaa kertomaan jotain paremmin ja kuinkahan moni he ovat kuin kaksi marjaa-vitsikin olisi mennyt hukkaan jos en olisi sellaista kuvaa pistänyt esille. Ja kuinka moni niistä menee vielä nytkin hukkaan vaikka se kuva siellä onkin.
Onhan netti kuitenkin visuaalinen media, joten hyödynnetään sitä oikein.

Waltsu kirjoitti...

Tekstisi ovat taidetta, kuvien kanssa tai ilman! Mutta säälittävä tosiasia on se, että kun sitä tekstiä on taiteena jo niin monessa paikkaa, niin harva jaksaa sitten uppotua siihen taidonnäytteeseen, jossa niitä kuvia ei ole.
xD

...noir kirjoitti...

Kuvien kanssakin se tuntuu hieman siltä, että jos se ei ole youtube-video niin se ei ole mitään. Joskaan minun blogini ei koskaan tule olemaankaan mikään suuri hitti, niin eipä tässä ole paineitakaan koettaa väkisin tavoitella tähtiä.

Waltsu kirjoitti...

Jatkan nyt vielä tätä jo pitkää keskustelua väkisin, kun tosiaan tuli tänään viimeksi vastaan taas todettua sellainenkin tosiasia, että ihan suomalaiset "vloggaajat" ja "youtube-tähdet" tosiaan tienaavat tuhansia euroja jostain mainoskeikastaan, joita niillä on käsittääkseni ihan viikottain. Pistää kyllä miettimään, että olisihan se ihan kiva jotain rahaa tästäkin bloggaamisesta saada :D, mutta sitten taas omaksi huviksihan tätä tehdään ja siltikin vaikka kukaan ei lukisi, että en tiedä, veisikö se sitten jopa vaikka motivaatiota pois, jos joutuisi rahasta kirjoittamaan. Nah, enpä usko! :D

...noir kirjoitti...

Ei se ehkä motivaatiota vie, vaan voi kenties pikemminkin lisätä sitä, mutta se voi helposti ohjata sisällön muotoa.

Anonyymi kirjoitti...

Kuva osuvasta käännöksestä toi mieleen muutamat Futuren levyt joissa muutamassa olen nähnyt samantapaista lukumeininkiä. Myöhemmin erästä asiaa tehdessä mieleen juolahti että joku on varmaan kämmännyt tekstityksen koodauksen ja siinä näkyy ehkäpä aikakoodi jona aikana varmaan pitäisi näkyä tekstitystä ellei sitä ole kämmätty tuon ansiosta. Samaa asiaa tehdessä selvisi että tekstityksellä on oma kuvasuhde, sillä se on kasa tekstiä kuvina tai jotain.