Elokuvahaaste 2016: 9. Dokumentti

Sel8nne (2013)

Kuka ihme hyväksyi tuon kansikuvan. Henry Lee Lucas?

Eräs työpaikkani kanta-asiakkaista on vanhempi täti joka on vainoajatason fiksoitunut Teemu Selänteeseen ja yli-innokas fani hän on koska ex-miehensä (tai ex-miehen veli?) oli joskus muinoin soittanut urkuja jossakin tapahtumassa jossa Selänne oli ollut vieraana. Eli melkein sukua julkkikselle tai jotain. Tämä nainen jaksaa ja jaksaa puhua Selänteeseen liittyviä asioita nimenomaan minulle sillä jaan saman etunimen tuon kiekkosankarin kanssa. Ne jutut kun nyt vain ovat, sanotaanko hieman puuduttavia kun kuulet ne uudestaan ja uudestaan.

Selännetäti: "onko Teemu Selänne koskaan käynyt luonasi ja sanonut, että hei, meillähän on sama nimi."

Minä: "ei ole."

Selännetäti tuo luokseni sanomalehden jonka kannessa komeilee Teemu Selänne: "kuin peiliin katsoisi."

Minä en näytä Teemu Selänteeltä.

Selännetäti: "onko sinut nimetty Teemu Selänteen mukaan?"

Minä: "epäilen suuresti ottaen huomioon että Teemu Selänne oli syntyessäni kahdeksanvuotias, eikä varmaan vielä silloin kaikkien tuntema jääkiekkoilija."

Selännetäti: "anteeksi, saanko kysyä jotain henkilökohtaista?"

Minä: "toki. En kyllä takaa että vastaan."

Selännetäti: "tunnetteko Teemu Selänteen, kun teillä on sama nimikin?"

Minä: "ei, en tunne. Jos se lohduttaa, niin tunnen kyllä erään toisen Teemun."

Seuraavana päivänä käymme saman keskustelun uudestaan.

Voiko Teemu Selänteestä kertova dokumentti tarjota enää mitään tuota kiinnostavampaa. Sitä ei ainakaan ole sen nimi, joka on niin 90-luvun puoliväliä, että kohta varmaan Hootie and the Blowfish nousee listakärkeen.

Teemu Selänne ei ole juuri koskaan negatiivisessa valossa julkisuudessa paistatellut, ja äkkiseltään ajatellen lähimmäksi nykäsmäistä lööppijulkisuutta hän on tainnut päästä muutaman viikon takaisella twiitillään joka otettiin tahtomattaankin maahanmuuttokriittisen keskustelun veturiksi. Toki nyttemmin miehen ns. eläköitymisen vuoksi hän (ja vaimonsa) ovat olleet selvästikin aiempaa enemmän tarpeettomien uutisten vuoksi esillä, sillä tarvitaanko nyt todellakin säännöllisiä raportteja siitä kuinka kussakin iässä ollaan vielä seksikkäitä ja hyvässä fyysisessä kunnossa, taikka millainen sisutus tällä kertaa kodista löytyy. Joten toki vaarana on se, että ihminen jonka ammattiin kuului julkisuus koettaa vahingossakin paikata sen mahdollista aukkoa suostumalla uutisointeihin jotka eivät lopulta ole hänelle hyväksi. Tietenkin vielä pahempaa on jos sorrutaan itse tehtailemaan niitä lööppejä jotta pysyttäisiin ihmisten mielissä ja silloin edessä on matka antabuskuureihin ja uskoontuloon. Mutta niin, koska Selänne tosiaan on lähes poikkeuksetta ollut aina vain positiivisella tavalla esillä ja tuntuu olevan kaikkien mielestä tosi mukava heppu, ei varmaankaan tule yllätyksenä että hänestä kertova dokumentti on oikeastaan aika tylsää henkilöpalvontaa. Hienoa on, että mukana on runsaasti kavereita, kollegoita, sukulaisia, valmentajia ja muita puhumassa Teemusta, ettei puhuvista päistä ole pulaa, mutta kun kaikkien mielestä Temppa on vaan tosi mukava ja siinäpä se, niin vaikka sitä ei nyt odotakaan mitään pohjamudissa rämpimistä on dokkari aika pahasti yksipuolinen kuvaus ihmisestä joka kuitenkin on edelleen kenties tunnetuin suomikiekkoilija. Hienoa on, että mukana on eräs toimittaja mainitsemassa siitä kuinka media käsittelee Selännettä liiankin hellästi ja hän ilmeisesti oli ainoa joka uskalsi hieman muuhunkin, mutta sekin jää silti aikalailla sen varjoon että taas Teemu on tosi mukava heppu ja tämä toimittajakin tuntuu lopussa olevan jokin Temen bestis. Kuka minä on Selänteen mukavuudesta vastaan sanomaankaan ja istuuhan tämä dokkarin silkkihansikastyyli hyvin miehen maitopoikaimagoon, ja jos ei todellakaan ole mitään pahaa sanottavana niin ei silloin pidäkään mennä Michael Mooren populistiselle linjalle jossa sellaista tongitaan väkisin esille. Vähäiset oikeasti negatiiset asiat jotka dokkarissa tulevat esille koskettavat Teemua vain väistellen ja kun mainitaan isoveljen päihdeongelmat tai vanhempien ero on sillä varmasti vaikutusta päähenkilöönkin, mutta nämä ovat myös osoituksia dokumentin valitsemasta hyvän valon linjasta, kun kaikki ns. paha tapahtuu vain muille ihmisille. Samapa tuo, sillä Sel8nne taitaa olla tarkoituksellakin hyvän mielen dokumentti ja siinä se onnistuu, sillä kesämaisemissa autoileva, golfaava, kokkaava, taikka rannalla leipää heittävä Teemu vaikuttaakin tosi mukavalta mieheltä.

Ei tämä kuitenkaan oikeasti tunnu kertovan kovinkaan hyvin Teemu Selänteestä juuri muuta kuin että okei, hän oli/on jääkiekkoilija ja menestynyt sellainen. Toki siellä ovat ne pakolliset uutisvälähdykset miehen uran varrelta, jolloin ainakin ne oletettavasti tärkeimmät ammattitapahtumat tulevat mainituiksi, mutta miten olisi ollut jokin syvempi tapa kertoa miksi Selänne oli hyvä kiekkoilija ja menestyi rapakon toisellakin puolelle kuin vain maininta siitä, että hän joutui itse lapsena pesemään kiekkovarusteensa. Onhan siellä todellisuudessa tarpeeksi materiaalia jotta miehestä ja kyvistään saa kunnon kuvan (vaikka mitään ihmeopetusta siitä miten tulla mestarikiekkoilijaksi ei voikaan ymmärrettävästi antaa), mutta kuten oikeastaan jokainen muukin ohjaaja JP Siilin teos, vaikuttaa Sel8nne kuin koettaisi työntää kuulaa ilmapallolla: vaikuttaa helpolta, mutta ei lähde liikkeelle koska on tyhjää täynnä.

Eikä sen pitäisi olla.

Mutta ei tämä tehnyt Teemu Selänteestä yhtään sen "lihallisempaa" ihmistä kuin Nintendo-lehdissä olleet mainokset joiden kautta hän alunperin tuli tunnetuksi muillekin kuin muka urheiluihmisille.

Mitä hiton hyötyä on ruudussa mainita uraan liittyviä kiekkoilukausia kun yksikään niistä ei kerro muuta kuin, että nyt on ilmeisesti eri vuosi vuosi menossa ja taas Teemu on mukava tyyppi.

En siis laisinkaan väitä ettäkö Sel8nne olisi epärehellinen dokumentti ja ruikutuksestani huolimatta huomautan, että jos ei rupea ihmettelemään kaiken keveyttä ja vain ottaa sen sellaisenaan syliinsä on Sel8nne mukavaa katseltavaa ja ei kai sen muuta tarvitse ollakaan. Olisin silti toivonut, että Teemu Selänne esittäytyisi minulle enemmänkin muuna kuin vain kahdeksan vuotta vanhempana kaimana ja lisämateriaaleina olevat lyhyet pätkät (eräänlaiset poistetut kohtaukset) antavatkin paremman kuvan dokkarin sisällöstä, ja tekevät sen nimenomaan olemalla irrallaan toisistaan, kuin olemalla yhtä samaa lightkamaa toistavana pötköä. Hän on nyt vain kaikkien mielestä hyvä ammatissaan. No niin on useampi minunkin kollegani ja jotenkin tuntuu, että heistä saisi syvällisemmän elokuvan aikaiseksi. Olisi varmasti saanut Selänteestäkin. Kenties se olisi vaatinut toisen ohjaajan?

Fanituote.

Tähdet: **

Sel8nne