Parissakin yhteydessä olen kuullut todettavan Get the Gringon olevan jonkinlainen Mel GIbsonin comebackelokuva ja oletan sen tarkoittavan enemmänkin jonkinlaista paluuta elokuviin hänen rasististen ja naisvihaisten julkisten toimintojen jälkeen, eikä esimerkiksi nousua jostain B-elokuvien suosta kuten yleensä näissä tapauksissa tuntuu olevan. Se ettei Gibson olisi päässyt elokuvia tekemään henkilökohtaisen maineensa vuoksi kuulostaa ihan loogiselta syyltä taukoon, tai ainakin ajautumiseen johonkin Uwe Boll-tason elokuvien tähdeksi kun isommat nimet eivät enää tahdo tehdä yhteistyötä, mutta kun vilkaisin Gibsonin filmografiaa rupesi Get the Gringo tuntumaan aika oudolta ollakseen muka comeback. En muista koska Gibsonin vihamieliset purkaukset pääsivät julkisuuteen, mutta ajallisesti suurin tauko hänen elokuvaurallaan näyttäisi olevan vuosien 2004 ja 2010 välillä koska 2003 valmistui seesteistä aikaa edeltänyt viimeinen ns. iso elokuva, eli Laulava sadepoliisi ja sitten seuraavasta vuodesta eteenpäin alkoi hiljaisuus, jonka vuoksi päättelen että maine alkoi romuttumaan jossain 2004/2005 aikana. 2004 ja 2005 hän teki pari oikeastikin aika hauskaa joskin hyvin pientä vierailua Complete Savages-sarjassa, mutta ainoa leffarooli oli cameo mitäänsanomattomassa jännityselokuvassa Paparazzi. Joka tosin oli ilmeisesti hänelle kuitenkin jokseenkin merkittävä elokuva, sillä sen tarina oli ymmärtääkseni tuottajana hänen oma kommenttinsa haaskalintumaisia paparazzeja kohtaan. Mutta tosiaankin se edellinen isompi oma elokuva oli tuo vuoden 2003 Laulava sadepoliisi ja seuraavasta vuodesta alkoi hiljaiselo joka kuten totesin päättyi kuitenkin vuonna 2010 eikä Get the Gringon vuonna 2012. Ja tämä tarkoittaa vain näyttelijänä, ei ohjaajana olevaa Gibsonia, sillä 2004 tuli suurta huomiota Passion of the Christin myötä ja vuoden 2006 Apocalypto herätti sekin jonkin verran puhetta (Passionin aikaan hänen uskonpuheensa alkoivat tulemaan entistä julkisemmin esiin ja vaikka naisviha olikin se pahempi juttu, niin uskonnollinen hörhöily kylläkin aloitti sen maineen rapeutumisen) vaikka vaipuikin aika nopeasti unholaan. Ohjauksetkin tosin jumittivat tuonne Apocalyptoon. Mutta kuitenkin, 2010 ilmestyi Gibsonin pääosittama ok-tason jännäri Pimeyden ytimessä. Vaikka se ei nyt mitään tajuntoja räjäyttänytkään taikka takonut rahaa kuin Thor, ei sitä kuitenkaan ihan pikkuleffaksi voi kutsua. Gibson itse tietenkin oli varmasti hyvässä ja pahassa tunnetuin asia Pimeyden ytimessä, mutta sen lisäksi elokuva pohjautui palkittuun brittisarjaan ja ohjaanaja oli Martin Campbell, jolla kuitenkin oli (tuon alkuperäissarjan ohella) plakkarissaan elokuvia kuten Kultainen silmä, Casino Royale ja Antonio Banderaksen tähdittämät Zorrot. Pimeyden ytimessä ei kuitenkaan ollut mikään menestyselokuva, joten sovitaan ettei se kelvannut minkäänlaiseksi comebackiksi koska sitä mielummin mainitaan jotain vähintään näkyvämpää. Mutta hei, ennen Get the Gringoa ehti kuitenkin tulla vielä Jodie Fosterin ohjaama Beaver (2011), joka ainakin keräsi runsaasti huomiota. Oli se Gibsonin p*skamaineen aiheuttanut esilletulo tapahtunut minä vuonna tahansa niin se oli kuitenkin ennen Beaveria, sillä tämän elokuvan kohdalla muistan kovastikin puhutun siitä kuinka Gibson oli tekojensa vuoksi persona non grata ja Jodie Fosterkin siitä mainitsi, kertoen kuinka osittain juuri auttaakseen Gibsonia nousemaan jaloilleen hän halusi miehen elokuvansa pääosaan. Kun ei saa kääntää selkää vaikka ystävä tekeekin typeryyksiä, etc. Gibson itsekin puhui jotain siitä kuinka juuri Beaver oli elokuva jota hän tarvitsi selvittääkseen päätään ja elokuvan nähtiinkin olevan jonkinlainen terapiaistunto Gibsonille. Jotain missä hän paljastaa sieluaan ja pyytää anteeksi. Eikö siis juuri Beaver todellakin nimenomaan siksi kuulostaisi jonkinlaiselta comebackelokuvalta? Etenkin kun sitä kutsuttiinkin sellaiseksi. Tosin sekään ei tehnyt rahaa, ei todellakaan. Sehän oli suurenmoinen floppi ja vaikka en usko sen missään vaiheessa olleenkaan elokuva josta olisi tullut hittiä kaupallisesti taikka muutoin, niin takuuvarmasti juuri Gibsonin maine oli merkittävä seikka katsojien kukkaroiden nyörien kiristymiseen. No, sitten tulee vihdoinkin Get the Gringo ja joko nyt olisi syytä mainostaa comebackia? Kitkuttelun jälkeen elokuva pääsikin voiton puolelle, mutta 20 miljoonan budjetilla se olikin todennäköistä pidettiin Gibsonista tai ei. Aiemminhan se koko budjetti olisi uponnut pelkästään pääosaesittäjän palkkioon, joten suhteutettuna sellaiseen ei Get the Gringoa pitkäksi venyneen voiton puolelle pääsemisen vuoksi voi todellakaan kutsua hitiksi edes sen laimeimmassa muodossaan. Ehkei sen odotettukaan olevan jättimenestys, vaan se oli ehkä pikemminkin Gibsonille slummailua, halua päästä takaisin pinnalle edes jollakin tavoin, mutta se oli silti enemmän Steven Seagalin eurotrashia kuin Kaappaus raiteilla. Siispä Get the Gringo on comeback vain jos sitä olivat myös Pimeyden ytimessä sekä Beaver ja samalla voi kuitenkin pohtia, että jos edellinen iso elokuva, joka tässä tapauksessa oli siis ohjaajana tehty Apocalypto oli vuodelta 2006 niin oliko sen ja Pimeyden ytimessä välillä muka niin suuri rako jotta sitä voi edes kutsua sellaiseksi josta tehdään paluu minnekään. Kuitenkin jos jotain voi kutsua Gibsonin comebackiksi niin sivurooleja seuraavien vuosien Machete Killsissä (2013) ja The Expendables kolmosessa (2014), sillä vasta nämä ovat olleet niitä elokuvia joita halutaan ottaa isojen tähtien kohdalla esille ja se juurikin yleisösuosion sekä mukana olevan rahan vuoksi. Lisäksi niiden kohdalla Gibsonista ei enää suuremmin puhuttu vaimonhakkaaja-Gibsonina vaan näyttelijä-Gibsonina. Joten nämä kaksi elokuvaa vasta oikeasti osoittivat, että Gibson alkoi olemaan taas tervetullut takaisin Hollywoodiin ja seuraavat teokset vasta tulevat kertomaan tekeekö hän oikeasti sen väitetyn paluun tähdeksi. Jos ei niin toivottavasti hän on ainakin oppinut nöyryyttä.
En minä tiedä, minua vain jotenkin ihmetytti termin comeback käyttäminen tämän Get the Gringon kohdalla. Jos se edes Gibsonin itsensä sijaan tarkoittaisi Payback-elokuvan Porterin paluuta niin voisin kieltämättä asian ymmärtää, sillä ajoittain Get the Gringo vaikuttaa kuin saman hahmon tarinan jatkamiselta. Mitä tapahtui kun Porter matkasi eteenpäin Paybackista? Meksikolainen vankila tapahtui.
No kuitenkin, mitä jos siirryttäisiin itse elokuvaan? Se ei nimittäin ole hullumpi.
Nimetön ja siksi kutsunkin häntä täst'edes nimellä Gringo (Mel Gibson) pakenee epäonnistuneen ryöstön vuoksi ja päätyy Meksikoon... vankilaan. Vankilaan joka muistuttaa aidattua slummia, joten tavanomaisten kalteritangojen sijaan täällä vietetään sinänsä aika normaalia elämää perheineen, kauppoineen ja diskoineen. Toki hyvin alistettua ja väkivaltaista elämää, mutta ei mitään sen oudompaa kuin jossain Köyliössä. Pois olisi silti päästävä sillä likaiset (myös peseytymättömiä) kytät varastivat Gringon varastamat rahat ja ne hän haluaa takaisin. Sääli vain, että ainoa asia josta vartijat välittävät on vankilapaot ja ne tyrehdytetään ampumalla kaikki jotka sitä edes ajattelevat. Onneksi Gringo rupeaa kaveeraamaan vankilassa chillailevan 10-vuotiaan pojan, Kidin (Kevin Hernandez) kanssa ja kenties hänestä on apua pakenemisessa. Jota ei edes tarvitsisi toteuttaa sillä täältä pääsee "lomalle" helpommin kuin Suomalaisesta vankilasta. Ei, se ei ole mahdollista Kidin kanssa hengailua varten olisi tosin pidettävä poika hengissä, sillä hän haluaa vaarantaa henkensä tappamalla vankilan kuninkaan Javin (Daniel Giménez Cacho) joka puolestaan omien terveysongelmiensa vuoksi aikoo käyttää Kidia vaihtomaksanaan, joten eh! teet niin päin tai näin päin on se aina väärinpäin.. Lisää pulmia tuottavat vankilan ulkopuolella olevat Gringon rahat nyysineet likaiset kytät, rahojen oikean omistajan Frankin (Peter Stormare) lähettämät tappajat ja vieläpä kiristävä konsulaatin asianajaja.
"...for guys with my particular set of karmic could-be's, there was bound to be a bump or two down the road. Ah, what the hell. I'm going to enjoy what's left of the summer."
Aikaisemmin kun vertasin Get the Gringoa Seagalin euroleffoihin niin en viitannut sillä tasoon, vaan budjetaariseen ja nimistatukselliseen pudotukseen isosta pieneen. Tämä nimittäin ei ensinnäkään näytä samalla tavalla halvalta ja ilmeisesti elokuvan 20 miljoonan budjetista on kuvauskalustoon ja muihin tärkeämpiin käytetty tarpeeksi jotta se ei näyttäisi seagalmaisen halvalta ja samalla ollaan ymmärretty antaa jotain käsikirjoittajallekin, sillä vaikka kyseessä ei ole mikään tekstillinen neronleimaus on elokuvassa silti ajateltu mitä hahmot sanovat ja miksi, joten kaikkia kolikoita ei ole pistetty Gibsonin taskuun. Get the Gringo nimittäin on dialogiltaan sopivan hauska ja kuviin liittyen hyvännäköinen elokuva, sellaisella korealla favelalookillaan ja vaikka latinalaisamerikkaimagoon kuuluukin elokuvissa se tavanomainen sitruuna ja lime, niin kieltämättä se näyttää hyvältä. Mutta erityinen ilo silmille on se slummikaupunkivankila joka on kuin Judge Dreddista tuttu Mega City One nykyajassa: hieno, mutta selvästi ruma paikka olla ja jokainen on potentiaalinen rikollinen.
Pidän myös kovasti Gringon ja Kidin suhteesta, jossa molemmat ovat aivan yhtä kyynisiä ja siten tukevat toisiaan, eikä kumpikaan ole ns. hyvä esimerkki. He ovat siis huonoa seuraa. Se mistä en pitänyt on se romanttinen viritys Kidin äidin (Dolores Heredia) kanssa ja koko pelastavasta enkelinä toimimisesta kun Kid äiteineen on vaarassa. Gringo kun on luonteeltaan joku johon ei voisi luottaa missän vaiheessa niin tuntuu tarpeettomalta pehmentämiseltä tehdä hänestä sankaria. Ei se nyt sinänsä pilaa koko tunnelmaa joka pysyy alusta loppuun mustan huumorin puolella, mutta vaikuttaa hieman siltä ettei nyt uskallettu tehdä Gringosta sitä sikaa joka hän todellisuudessa on. Eikä sitä voi välttyä ajattelemasta sen johtuvan vain siitä, ettei Gibsonista voinut hänen henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi tehdä täyttä roistoa. Jos olisivat menneet enemmän övereiden suuntaan voisi Get the Gringoa kutsua Mel Gibsonin 3000 Miles to Gracelandiksi, sillä samalla suunnalla ollaan. Mutta vaikka Gibson ei riehaannukkaan samalla tavalla kuin Kevin Costner niin samoin tässäkin elokuvassa on paljon kieroja pahoja ihmisiä puhumassa roskaa ja vetämässä pultteja, kaikki pettävät kaikkia koska jokainen on ahne, näyttäviä yhteenottoja on runsaasti ja jokainen joutuu maksamaan korkeimman mukaan, tunnelma on häiriintynyt ja huumori tervanmustaa. Sitä suuremmalla syyllä sitä olisi toivonut ettei laisinkaan poljettaisi pyörää painamalla käsijarruja.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti