maanantai 8. elokuuta 2016

The Hills Have Eyes - Yön silmät (The Hills Have Eyes, 1977)

Heti alkajaisiksi voisin varoittaa, että minä en pidä yhdestäkään The Hills Have Eyes-elokuvasta, joten suuremmin en varmastikaan tule niitä kehumaan. En nyt vihaakaan, mutta kuitenkin...

Perhe, isä, äiti, poika, tytär, tyttären mies, tyttären vauva ja koira (ja olikohan siellä vielä yksi nainen? Vaikea sanoa kun kenelläkään ei tunnu olevan persoonallisuutta) ovat matkalla Kaliforniaan, tehden siinä samalla poikkeaman erämaahan vanhaa hopeakaivosta katsomaan. Erämaassa asuu sukurutsainen kannibalistinen mutanttiperhe ja he haluvat syödä turistit. Liha tulee mureuttaa mahdollisimman hyvin, joten hakkaa, potki, puukota, pure ja muita väkivallantekoja riittää. Sitten elokuva loppuu.

Wes Cravenin The Hills Have Eyes on lajityyppiharrastajien keskuudessa varsin arvostettu teos, mutta väitän suosion koostuvan suurelta osin vain laskelmoitujen sattumien summasta.
Vielä jopa niinkin myöhään kuin vuonna 1977 The Hills Have Eyes edusti ns. uuden aallon kauhuelokuvaa joka luotti raadollisuuteen ja graafisiin shokkiarvoihin hienovaraisemman psykologisen jännityksen sijaan, mutta siinä missä Texas Chainsaw Massacre ja jopa Cravenin oma Last House on the Left onnistuivat olemaan vielä saman lajin elokuvien edelläkävijöitä ja pystyivät jo siten puolustamaan omia väkivaltaa väkivallan vuoksi-ratkaisujaan, on The Hills Have Eyes pikemminkin elokuva joka haluaa vain toisintaa muiden tekosia ja ei siten enää eroa mistään nykyajan Hosteleista taikka Martyrseista, vaan pelkästää ratsastaa muiden ansioilla. Tässä tapauksessa suurelta osin Cravenin omilla, sillä Texas Chainsaw on enemmänkin väkivallan silmänkääntötemppu samalla tavalla kuin ensimmäinen Rambo, eli First Blood ja täten katsoja luulee näkevänsä enemmän fyysistä väkivaltaa kuin mitä oikeasti näkee, kun taas Cravenin Last House onnistuneesta ahdistavasta tunnelmastaan huolimatta oli jo elokuva jota nyttemmin kutsutaan väkivaltapornoksi, joten se mässäili sillä enemmän kuin tarpeeksi. Se ei tehnyt Last Housesta hyvää elokuvaa, mutta toki sen esittämä gorno oli erilaista ja vaikka se ei nyt itseäni miellytäkään on se kuitenkin ansainnut kulttistatuksensa, vaikkakaan ei ehkä arvostettavalla tavalla. Tässä se ongelmani The Hills Have Eyesin kohdalla tuleekin. Siinä missä Last Housen kohdalla voin vielä hyväksyä ainoaksi vaikuttavaksi asiaksi sen ahdistavan väkivallan, jota oikeasti näytetäänkin, niin kyse on elementistä jonka toistaminen samalla tai alemmalla tasolla on taantumusta, ei edistystä ja The Hills Have Eyes on elokuva joka ei oikeasti koeta parantaa tehoja aiemmasta vaan pitää riman hädin tuskin samalla tasolla, ja on siten yhtä laiska imitaatio kuin ne lukuisat imitaatiot joita se puolestaan synnytti. Jos ei kerran aiota parantaa elokuvaa teknisesti, tarinallisesti tai edes näyttelemisellä, olisi sen ainakin astuttava korkeammalla shokeeraavuudessa. Mutta mitään niistä Hills ei tee vaan se on yhtä kömpelösti kuvattu ja leikattu kuin Last House, joka ei enää kelpaa koska jo nyt näinkin aikaisin se vain samanlainen laiskuuden taikka epäpätevyyden merkki kuin mitä ne miljoonat found footage-elokuvat ovat tänään ja on aivan sama kuinka Craven väittää kunnioittaneensa ja hakeneensa samaa tunnelmaa kuin mitä Texas Chainsawissa oli, kun yhteistä näille on vain periferia, eikä olla ymmärretty kuinka tarkkaan Texasin tunnelma oli rakennettu: ei pelkällä hiekkapölyllä, vaan lukuisilla detaljeilla joista se pöly oli vain yksi osa. Ei päähän hakkaamisella, vaan huijauksella että päätä hakataan. Craven oli joko laiska taikka kykenemätön parempaan ja siksi koetti peitellä elokuvan ruman ulkomuodon väitteellä sen olevan kunnianosoitus. Okei, annetaan elokuvan näyttää rumalta, mutta onneksi hyvä näytteleminen nostaa rimaa. Ei. Hitto, josssain Wrong Turn vitosessakin on aidompaa eläytymistä kuin Hillsissä. Hävettää esiintyjien puolesta heidän pökkelömäiset eleensä ja tunneskaalansa joka ulottuu hädin tuskin elottomuudesta kuolioon. No, onneksi se ahdistava väkivalta on sentään rajumpaa ja Hills ansaitsee edes jonkinlaista huomiota siitä syystä? Ei. Last House oli paljon rankempi ja ahdistavampi elokuva.
The Hills Have Eyes on teos joka näyttää rumalta, on huonosti näytelty, sen tarina jättää tulitikkuaskiinkin tilaa jatko-osalle, se on aivan liian hidas kasvattamatta jännitystä ja kun se ei edes ole shokkiarvoiltaan suurempi, ei sillä ole juuri mitään kunnollista tarjottavanaan. Kaiken lisäksi sillä on esikuvansa Texas Chainsawn sijaan enemmän yhteistä Tappajahain kanssa ja siten sen voisikin luokitella taas yhdeksi niistä Tappajahai-kopioista jotka eivät edes yrittäneet muuta kuin vaihtaa uhan: joka tässä tapauksessa siis on eläinten sijaan eläimelliset ihmiset.
En minä väitä Hillsin olevan täysin ansioitta, vaan sitä että ne ovat pitkälti muista syistä johtuvia kuin elokuvan hyvyydestä. Toki vaikka Hills on löysempi kuin Last House on se edelleen rankka, vaikka tässä tapauksessa elokuvan yksinkertaisuus pitääkin huolen siitä että nyt todellakin mässäillään vain koska siihen on mahdollisuus, eikä täten syödä ruokaa maun vuoksi vaan pelkän vatsan täytteeksi. Jolloin sitten olisi pitänyt olla rasvaa, suolaa ja sokeria aiempaa enemmän. Koska se kuitenkin on rajun väkivaltainen elokuva ja tehty 70-luvulla niin se menee helposti siihen aikansa uuden ilmiön trendiin ja oli siten lajityypin vähyyden vuoksi edelleen muista erottuva ja sittemmin ajan myötä sen arvostus on vain kasvanut juuri jonkinlaisena edelläkävijänä. Mutta hei, se että jokin on ensimmäisiä ja tapahtuu alussa ei tee siitä hyvää. Kaikki kellaridemot eivät vielä ole kultaa, vaikka kuinka joku blackmetalpuristi haluaakin niin uskoa. Last Housen ja Hillsin perusteella en olisi ikinä uskonut, että Cravenista kehittyi niinkin hyvä elokuva elokuvantekijä kuin mitä hän useammalla myöhemmällä teoksellaan osoitti olevansa.
Mutta niin, eksploitaatioelokuvahan Hills onkin ja kenties hyvä niin. Ikävä vain että se tuntuu olevan eksploitaatiota enemmänkin trendillä rahastamisella kuin in your face-asenteella ja kun kerran elokuva on ruma, tyhmä ja esiintyminen samanlaista, olisi sen toivonut olevan sitten shokeeraavampi ja siten hyväksikäyttävä. Toki se vauvakaappaus on olevinaan sellainen, mutta c'mon, kenen mielestä se oli toteutettu oikeasti kammottavasti? Sitä edeltänyt isoäidin ampuminen oli paljon häijympi ja sekin sai Matti Nykäsen Seiska-avautumiset vaikuttamaan maailmalopuilta (mitä ne melkein ovatkin).
Jotenkin tuntuu siltä, että jos unohdetaan ajan kultaus niin suurin merkitys Hillsillä tuleviin elokuviin ja oman itsenään olemiseen on ollut sen sukurutsamutanttikannibaalit, joita sittemmin ovatkin olleet kaikki metsät ja erämaat täynnä. Siitä syystä Hills onkin tehty eri nimillä monta kertaa alkuperäisen jälkeen ja vaikka todella moni niistä on ollut ehdottomasti huonompia, on vastaavasti useampi ollut parempikin kuin esikuvansa. Ja tässä onkin niitä harvoja tapauksia joiden kohdalla väitän remaken olevan parempi ja sekin on mielestäni huono elokuva. Joten jos Hills ei olisi ilmestynyt silloin kun se ilmestyi vaan vasta vaikkapa 2003, ei se olisi lähelläkään asemaansa, mutta ehkäpä asennoitumalla siten että kokisi tällaisen elokuvan ensimmäistä kertaa silloin vuonna 1977, kenties siitä saa oikeasti jotain innovatiivista irti. Edellyttäen siis ettei ole nähnyt edes Tappajahaitakaan. Mutta jos jonkinlainen placebo toimii, niin kukapa minä olen vastaan väittämäänkään. Usko olkoon vahvana tässä.
Tosin energiajuomatölkin pohjassa olevat värimerkinnät eivät kuitenkaan tee siitä todellisuudessa yhtään muita vahvempaa.

Tähdet: *

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Hilseellä on silmät.

...noir kirjoitti...

Muistelin aluksi, että ennen remakea Hilseitä olisi ollut kolme osaa ja luulin siten yhden puuttuvan valikoimistani. Eipä se ollutkaan niin, vaan Mind Ripperiahan yhdessä vaiheessa kaavailtiin Hilse kolmoseksi, kunnes päätettiin pitää se ihan omana kakkapökäleenä.

Tuoppi kirjoitti...

Tiedä sitten olisiko se niin paha juttu ollut, vaikka Ripperiä yleisesti Hilse kolmosena pidettäisiin. Ei ne kaksi aikaisempaakaan kuitenkaan mitään mestarisluokan taidepläjäyksiä ole, joten hyvin joukkoon olisi siinä mielessä sopinut.

...noir kirjoitti...

Joo, ei se olisi mitään muuttanut. Paitsi toki se olisi aiheuttanut närää, että siinä tapauksessa nimi olisi otettu käyttöön vain jotta voitaisiin hyödyntää jotain tunnetumpaa.