sunnuntai 4. syyskuuta 2016

U.S. Seals (2000)

Merirosvoterroristit ovat kaapanneet tusinoittain laivoja ja reippaasti yli 400 amerikkalaista (ihmistä ei laivaa), joten nyt lienee viimein aika yrittää tehdä jotain vastaavien tapausten estämiseksi. Syytä onkin koska jenkkien tiedustelupalvelu on näemmä ollut alusta saakka tietoinen mistä operaatiota johdetaan: vallatulta öljynporauslautalta keskellä merta.
On siis hyljeryhmän aika puuttua peliin.
Ei, vaan tämä hyljeporukka koostuu ihmisistä.
Kun pääpahis tekee iskun hyljejohtaja Miken (Jim Fitzpatrick) perhettä kohtaan, on kosto suloista ja vigilantetoiminnan annetaan rehottaa ja se annetaan anteeksi, sillä MURICA!
Suosikkikohtaukseni elokuvasta on lopussa kun pääpahista ammutaan jotain tsiljoona kertaa ja ilmeisen tarkasti koska luodinreikiä ilmaantuu tasan kaksi.

U.S. Seals on kiltisti sanottuna ihan hillitöntä sontaa. Kyseessä on kuin jokin murica fuck yeah-armeijan rekrytointipropagandavideo. Kaikki vieras on likaista, pahaa ja kaaottista sekä tietenkin lähi-idästä. Kun taas jenkkisotilaat ovat puhtaan hyveellisiä sankareita, ikuisia veljiä ja jos joku sattuukin kuolemaan tehdään se keskittyen suuresti miehen hyveellisyyteen kuten orpolasten opettamiseen ja kosto on oikeutettua koska Jumala on meidän puolellamme ja jos sinä et ole samaa mieltä, olet automaattisesti meitä vastaan.
Koska jenkit ovat hyviä niin tottakai välillä näytetään, että sotilailla on rakastavat perheet ja grillaaminen on lähes yhtä tärkeää kuin isänmaan puolustaminen, kun taas pahikset... en minä tiedä... raiskaavat lampaita ja syövät pässinkiveksiä, tms. Pääasia kuitenkin on, että amerikkalaisena ja etenkin amerikkalaisena sotilaana olet vasta ihminen, jolloin kaikki ulkomaalainen on syytä epäinhimillistää siihen malliin että he varmaankin ovat jostain eri planeetalta jossa kaikkien päivätyö on vapauden, rakkauden ja demokratian tuhoaminen.
Sinänsä tarina itsessään ei ole yhtään sen surkeamppi kuin missään muussakaan (B-)elokuvassa jossa sarjakuvamainen suurpahis tekee pahoja ja lihaksikkaat, jykeväleukaiset sankarit puunaamailevat kostamaan. Se mikä tekee U.S. Sealsista huonon on tuon tulitikkuaskitarinan yhdistäminen hahmohin joilla ei ole mitään muuta merkitystä kuin olla kaapinovia ja joiden näyttelijät eivät osaa edes esittää paksuniskaisuutta kaularangan leveydestä huolimatta ja dialogi sekä yleistunnelma ovat pelkkää limaista patriotismin juhlaa juuri sillä ei väistetä-mentaliteeetilla jotka stereotypioissa jenkkeihin yhdistetään. U.S. Seals on juuri sellaista elokuvaa joka vetoaa siihen ihmisporukkaan joka uskoo, että armeijaan kannattaa mennä jotta pääsee ampumaan kommunisteja ja oma keho on univormussa niin terästä, että luodit kimpoilevat tappamaan Hitlerin, Stalinin ja Saddamin. kun taas isopoviset strippariblondit menettävät neitsyytensä uudestaan kun vain hengittävätkin samaa ilmaa sinun eli tosimiehen kanssa.

Surku että elokuvan toimintaosuudet ovat turhan hidastempoisia ja kömpelösti toteutettua, koska nyt kyseessä on yksinkertaisesti pitkästyttävä elokuva ja sitä tällaisen propagandatoimintaelokuvan ei pitäisi olla, vaan sen tulisi tuntua riemastuttavalta roskalta jota katsellessa ajattelee "nää ei oo voinu olla tosissaan." U.S. Sealsin pitäisi siis olla jenkkisotilaselokuvien Saatana kutsuu minua.

Pääpahista esittävä J. Kenneth Campbell pelastaa aika paljon ja nappaakin yksinään sen antamani tähtimäärän. Hän vetää roolinsa mainiolla naurettavalla tavalla yli ja on kuin Bryan Cranston esittämässä Veljemme on nero-sarjan isää jonkinlaisena merirosvonapahiksena joka aloitti kamakaupat kalsareissa. Campbell ja Cranston vieläpä ovat samannäköisiä.

Luonnollisesti superamerikkainen U.S. Seals on israelilaisten tuottajien ja ohjaajan yhteistyön helmi, koska kuten Golan/Globus tai Pepin/Merhi aikoinaan, tuottajat Avi ja Danny Lerner rupesivat tekemään näitä jenkkiuhoelokuvia koska,,, hei, tyhmiä on helppo huijata. En nyt puhu rahasta, sillä yleensähän heidän tällaiset elokuvansahan ovat huonoudessaan nautinnollisia ja siten rahansa väärtejä, vaan ihmisistä jotka eivät osaa lukea rivien välistä ja uskovat kyseenlaistamatta kaiken mitä heille sanotaan. Kuten että vahvat alkoholijuomat tulee vapauttaa sillä Suomalaiset onnistuvat sopeutumaan ns. eurooppalaiseen juomakulttuuriin.

U.S. Seals oli sen verran suuri kaupallinen menestys, että jatkoa seurasi.

Tähdet: *

2 kommenttia:

Occo kirjoitti...

Vaikuttaa lupaavalta kaljoitteluelokuvalta!

...noir kirjoitti...

Sen vaikutuksen alaisena se varmaan on tehtykin.