Aikuinen ikuinen pikkupoika Tripp (Matthew McConaughey) ei sitten millään tahdo muuttaa omilleen pois mamman ruokapadalta ja pyykkipalvelusta, mutta miehen vanhemmat ovat kuitenkin sitä mieltä jotta jälkikasvun olisi aika vihdoin seistä omilla jaloillaan ja jättää isukin lompakolla roikkuminen. Siksipä apuun kutsutaan itsenäistymisekspertti Paula (Sarah Jessica Parker) jonka tehtävä on käytännössä vietellä Tripp ja vihjailla, että dude jos sä haluut naisen muualtakin kuin animesta niin ihan oikeasti, älä vie neitoa tapaamaan vanhempiasi jos se tarkoittaa samalla omaa kotiasi. Luonnollisestikaan Paula ei pysty välttelemään rakastumista ja siten vaikka tehtävä onnistuukin ei Tripp lopulta oikeastaan tee muuta kuin muuttaa yhden voileivän tekijän luota toisen vaivoiksi. No, tottakai samalla Tripp muka oppii olemaan siististi pukeutuva (ts. Armani tai muuta shittiä Von Dutch-paidan sijaan) vastuunsa kantava täysi-ikäinen.
Vau! Ennen tätä elokuvaa en tiennyt mitä todellinen vakaumuksellinen näytteleminen on, sillä jostain syystä aiemmin kehnona pitämäni Sarah Jessica Parker esiintyi niin verestävän aidosti, että aivan kuin hän olisi singonnut minut toiseen maailmaan, maailmaan jossa kaikki epäilykseni hänen kyvyistään on totaalisesti kumottu. Olenkin hämmennyksestä huuli pyöreänä vielä tunteja elokuvan näkemiseen jälkeen ja voin vain ihmetellä sitä vääryyttä jota koettiin kun vuonna 2006 ilmestyneiden elokuvien Oscar-palkintoja jaettiin, sillä äärimmäisen oudosti kultaista alastonpatsasta ei Parkerille suotu. Luulen akatemian olleen jossain crackhuuruissa kun eivät edes ehdokkuutta antaneet, mutta samalla myös uskon että he tahallaan pelasivat Parkerin ulos koska hän olisi ollut niin ylivoimainen vastus ettei muilla olisi ollut edes teoreettista mahdollisuutta voittaa kun ehdokkaita olisi realistisesti ollut tuolloin tasan yksi.
Muuttohaluton poikamies on jo yksinomaan Parkerin vuoksi ei vain tuon kyseisen vuoden kohokohta, sokaiseva jalokivi, mutta myös yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista joka todellakin kouraisee niin syvältä sydämestä, että jos sitä katsoessa ei hyperventiloi itseään tainnoksiin on jo täysin kuollut sekä sieluton hirviö.
Pyytäisin lisää tällaista, mutta olen jo nyt niin emotionaalisesti ravisteltu etten varmaan kestäisi eläissäni toistamiseen samanlaista kokemusta.
Tähdet: valitan, mutta viisi on liian vähän. Muuttohaluton poikamies on elokuva joka on arvosanojen yläpuolella.
2 kommenttia:
Aprillia nääs, heh.
Kuravettä ja silliä. Mikä varmaan löytyykin jonkin gourmetravintolan menuusta.
Lähetä kommentti