Masentunut itsemurhakaipuinen palkkatappaja Frank (Michael Keaton) on jälleen erään keikan jälkeen jälkeen aikeissa hypätä katolta kuolemaansa kun yrityksen havannoinut Kate (Kelly MacDonald) säikäyttää miehen karkuun, pitäen hänet siten vielä tämän päivän hengissä. Yksi päivä enemmän kuin mitä Frankin viimeisin uhri saa kokea ja koska tuo salamurhattu henkilö sattui työskentelemään samassa talossa kuin Kate ymmärtää poliisi pian, että hänen karkuun säikäyttämänsä itsemurhahyppääjä on juurikin tuo tappaja ja kenties Kate on nyt silminnäkijänä pulassa. Voisi ollakin jos Frank ei näkisi Katessa itsensä kaltaisen vaurioituneen ihmisraunion sillä Katen onnen tiellä on väkivaltainen sikakyttäaviomies Michael (Bobby Cannavale) ja kenties uuden ystävyyden kiitoksena voisi Frank ratkaista ongelman nimeltä Michael.
Ennen kuin Birdman palautti Michael Keatonin takaisin isoihin ja huomiota kerääviin elokuviin oli hän kokenut saman kohtalon kuin moni muukin suurtähti, eli ajautunut tehtailemaan keskinkertaisuuksia suoraan videolle tehden korkeintaan sivuosaisä-rooleja isoimmissa teoksissa. Eivät ne B-elokuvat tai miksi niitä haluaakaan kutsua välttämättä huonoja olleet ja usein Keaton oli niiden pelastava enkeli, mutta kauas oli päädytty lentävän rotan suuruustasosta. Tämä The Merry Gentleman lukeutuu juuri siihen aikaan kun Keatonia näki enemmän suoraan vuokraamoon päätyneissä elokuvissa ja johon sitten törmäsi vahingossa kun selaili muita kaltaisiaan, mutta jonka tietenkin valitsi katsottavakseen nimenomaan koska siinä on Keatonin nimi tuomassa muassaan jonkinlaista laadun käsitettä. Toki mukana on muitakin hyviä näyttelijöitä kuten Kelly MacDonald, mutta Keaton oli se syy miksi tämän katsoi ja hänen osaltaan merkitystä The Merry Gentleman saa vielä siitä, että tämän avulla mies teki myös uransa ajankohtaa ajatellen odotetunkin askeleen ohjaajaksi. Toista hän ei ole vielä ottanut, mutta siihen saattaa olla syynä se näyttelijästatuksen uudelleenkohoamisen aiheuttama aikataulutus kuin ohjaajankyvyt, sillä tämä The Merry Gentleman on tasalaatuisen pätevästi tehty elokuva. Toisaalta se on myös samalla ehkä hieman liiankin turvallisen tasalaatuinen samalla tavalla kuin esimerkiksi Robert De Niron A Bronx Tale-ohjaus oli, joka sekin osoitti näyttelijästä olevan ohjaajaksi joka osaa tehdä hyvää elokuvaa kameran takanakin, mutta ei oikein osaa tuoda kameran eteen mitään niin persoonallista jotta erottuisi kaikkien muiden "ihan hyvien" ohjaajien joukosta. Kenties siksi ei De Nirokaan ole ohjaajana suuremmin toiminut. The Merry Gentleman on siis aika kuluneesta lähtökohdastaan (taas yksi itsemurhahakuinen palkkatappaja, krooh-pyyh!) huolimatta varmalaatuisesti ohjattu jolloin näyttelijätyö toimii, tunnelma on kohdallaan ja Keaton on osannut pitää elokuvan rytmityksen kohdillaan eikä esimerkiksi hätäile turhanpäiten, mikä onkin hyvä asia koska tässä elokuvassa ihmiset puhuva aika vähän sekä hiljaisesti ja (todella hyvä) musiikki on surumielisen tyyntä jolloin tietynlainen hitaus on vain hyvästä pitämään kokonaisuus kohdillaan. Se rauhallisuus onkin tämän tämän elokuvan paras puoli ja vaikka mukana on murhaaja, naisenhakkaaja sekä muut toimintaan viittaavat elementit on The Merry Gentleman enemmänkin rauhaisa ystävyysdraama (kannen kuvat antavat täysin väärän käsityksen sisällöstä) ja hei, se sijoittuu jouluun sisältäen vieläpä ns. capramaisen joulun ihmeen joten tämä olisi ehkä pitänyt siirtää seuraavan kuun katseluun. Siispä vaikka Keaton ei ohjaajana teekään mitään niin merkittävää, että häntä rupeaisi ajattelemaan edelleen muunakin kuin näyttelijänä on hän sen verran hyvin perustellut kameran takana olemisensa jotta toivoisi hänen ohjaavan vastaisuudessakin. Lisäplussa siitä, että Michaelin ammatti on vain ohimenevä huomautus eikä siten johda mihinkään poliisinmurhaajajahtitoimintaan ja Katen musta silmä ei johda jatkuvaan hei mikä sulla-on juttuun yhtä rasittavan painotetusti kuin Samuel L. Jacksonin kiltti.
Ja ilolla kuuntelisin Kelly MacDonaldin puhetta aina ja ikuisesti. Hän voisi syytää suustaan vaikka mitä valkoinen valta-propagandaa ja kuulostaisi aina yhtä ihanalta.
Tähdet: ***
4 kommenttia:
Tästä se minäkin tykkäsin, vaikka taisin antaa tälle kaikessa tohinassa yhden tähden ylimääräistä. Noh, oli menneeksi. Annettu mikä annettu nääs.
Hyvä sekin ja parempikin.
mm. Batmanin ja Beetlejuicen fanina olen niin iloinen että Birdman toi Keatonin takaisin isoihin elokuviin. Muistan kun White noise ilmestyi ja toivoin niin kovasti että se olisi niin hyvä, että Keaton taas noteerattaisiin, mutta ei se ollut. Ei se ollut...
White Noise oli ihan ok vaikka tuntuikin olevan vain yksi Ringin vanavedessä kulkevista teoksista ja en siksi oikein ole samaa mieltä sen menestyksen kanssa että se olisi ollut kokonaan ansaittua, mutta se kuitenkin oli jonkinlainen hitti ja toivoin sen nostavan Keatonin takaisin isoihin piireihin. Näin ei kuitenkaan vielä käynyt ja oikeastaan parempi niin koska nyt se sentään tapahtui oikeasti hyvän elokuvan kautta.
Lähetä kommentti